Cinemadromen arkisto

Lista kaikista cinemadromen tapahtumista ja tapahtumassa esitetyistä elokuvista. Monessako sinä olit paikalla?

Kevät

Super Monster Super Monster (1980) Gamera-kaijusta kertovan (alkuperäisen) leffasarjan kahdeksas ja viimeinen osa. Jättimäinen kilpikonna Gamera tarvitaan apuun kun paha Zanon saapuu orjuuttamaan maapallon väkeä. Hyväksi elokuvaksi tätä on vaikea mitenkään kehua, mutta ehdasta kalkkunasta on takuuvarmasti kyse. Eikä siitä mihinkään päästä, että lapsille, lapsenmielisille ja Dromen päättäjäisleffaksi tämä sopii paremmin kuin hyvin.

Dark Angel Dark Angel (1990) Tässäpä kerrassaan mainio, aivan liian pienelle huomiolle jäänyt scifitoimintaleffa. Tarkemmin ottaen Dark Angel osuu siihen hienoon elokuvien alalajiin, jossa poliisi kohtaa yliluonnollisen vastustajan. Dolph Lundgren on omilla säännöillään pelaava houstonilaiskyttä, joka huumekauppaa ratsatessaan menettää parinsa ja alkaa sitten tutkia outoja huumekuolemia. Jäljet johtavat ulkoavaruudesta saapuneeseen heppuun, joka väittää tulevansa rauhassa ja imeskelee valkoiset liemet uhriensa päänupeista päihdekäyttöä silmälläpitäen. Tässä leffassa muuten nähdään se lentävä CD ja tietysti ihan helvetisti räjähteleviä autoja.

Black Sabbath Black Sabbath (1963) Kolme kauhutarinaa sisältävä episodileffa. Yhdessä nainen joutuu puhelinterrorin uhriksi, toisessa liikutaan 1800-luvulla vampyyritouhuissa ja kolmannessa palataan taas 1900-luvulle hoitsun suorittamaan ruumiinvalmistelupuuhaan. Vaikka Bavan ohjaukset ovat harvemmin oikeasti jännittäviä, ovat ne kuitenkin tunnelmallisuudessaan ja tyylikkyydessä vertaansa vailla.

The Black Gestapo The Black Gestapo (1975) Myöskin vähemmän raflaavalla Black Enforcers -nimellä kulkeva leffa on blaxploitaatiogenren tiukimpia helmiä. Kyse on valtataistelusta Wattsin kaupungissa, jossa Kenraali Ahmed (Rod Perry) yrittää suojella kaupungin asukkaita kansalaisarmeijallaan. Mafian myötä tilanne käy entistä ahtaammaksi ja Ahmedin kakkosmies Kojah haluaa aloittaa rajumman vastarinnan. Otteet ovat sen verran rajuja että pian Kojahin Black Gestapo-nimen saanut ryhmä on yhtä epäsuosittu kuin mafiakin ja Ahmedin hommaksi jää palauttaa järjestys.

Antropophagus Antropophagus (1980) Illan herkullinen video nasty -annos tuleekin ohjaaja Joe D?Amatolta. Zombileffaksi tätä ei oikein voi sanoa, mutta eräänlainen nälkäinen on asialla tälläkin kertaa. Joukko ihmisiä haaksirikkoutuu eristäytyneelle saarelle, jonka kylä on tyystin autioitunut. Eihän tästä asetelmasta muuta voi seurata kuin väkivaltaisen mielipuolen jahdin kohteeksi joutuminen. Matkan varrella selvitellään tietysti mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Tunnetaan myös nimillä Savage Island ja The Beast. D?Amato ohjasi seuraavana vuonna epävirallisen ja varsin hienon jatko-osan nimeltä Absurd.

Demonoid: Messenger of Death Demonoid: Messenger of Death (1981) Avajaisleffana nähdään tällä kertaa käsikauhua Meksikosta. Vapaaksi pääsevä demoni valtaa uhriltaan vasemman käden ja ryhtyy sillä mielipuolisiin puuhiin. Käsiriivaajasta pääsee eroon kätösen katkaisemalla, mutta se on tietysti vasta alkua. Tyystin vakavalla naamalla tätä ei katsomaan pysty, mutta ohjaajalla on sen verran eväitä että elokuvan parissa viihtyy vallan mainiosti. Plussaa ropisee passelin 80 minuutin keston ansiosta, Pääroolissa pahalaista vastaan taistelemassa nähdään Samantha Eggar, joka on genre-elokuvien ystäville tuttu varsinkin The Broodista ja The Exterminatorista.

Kevät

Meatcleaver Massacre Meatcleaver Massacre (1977) Ja kuten lähes poikkeuksetta on tapana, festari päätetään todelliseen laatuun. Jos leffalle on keksitty nimeksi Meatcleaver Massacre, ei sillä voi pahasti pieleen mennä. Tässä tapauksessa kyse on kostotarinasta, jossa vaimonsa ja lapsensa murhaajille menettänyt herrasmies rukoilee apuun pimeyden voimia antamaan pahiksille ansionsa mukaan. Ja kun apua näin nätisti pyytää niin kyllähän sitä sitten myös tulee.

The Terminator The Terminator (1984) Ohjaaja/käsikirjoittaja Cameronin huiman, joskin tätä nykyä hieman mielenkiinnottomaksi käyneen uran virallisesti käynnistänyt sci-fi/toiminta/tech-noir -leffa, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Kyseessä on tyylipuhdas visio arkisen elämän iskeytymisestä lihamyllyyn tyystin varoittamatta. Linda Hamiltonin esittämä Sarah saa vastaansa tulevaisuudesta saapuvan Tuhoajan, jonka ainoa tehtävä on tappaa neitonen ennen tämän päätymistä poikalapsen äidiksi. Sarahin avuksi saapuu niin ikään tulevaisuudesta Michael Biehnin esittämä Reese. Sen jälkeen onkin meno sellaista että tätä voi kyllä huoletta sanoa klassikoksi. 80-luvun VHS-nosteessa tämä leffa eleli kulta-aikaansa, mutta nyt elokuva nähdään suomeksi tekstitetyltä 35mm filmiltä kuten asiaan kuuluu.

The Room The Room (2003) Kulttielokuvien kulttielokuva. Helsingin Night Visions -festarilla useampaankin kertaan esitetty leffa saa nyt ensi-iltansa Tampereella. Kyseessä on kolmiodraama jossa ohjaajan itsensä esittämä Johnny saa monoa tyttöystävältään, joka puolestaan päättää vietellä Johnnyn parhaan kaverin. Ei kuulosta paljolta, mutta elokuva on tekovaiheessa mennyt niin monella tavalla pieleen, että lopputulemaa on pidettävä jossain määrin onnekkaana. Unohdukseen vajoamisen sijasta kulttimaineen synnyttänyt teos pyörii valkokankailla yhä edelleen, säännöllisesti.

The Driller Killer The Driller Killer (1979) Ohjaaja Abel Ferraran itse (salanimellä) esittämällä taidemaalarilla alkaa lanttu lahota kun taide ei käy kaupaksi ja rahaa ei ole. Tyttöystäväkin solvaa ja hätyyttelee päivästä toiseen miestä töihin tienaamaan. Samaan aikaan naapuriin muuttaa punk-yhtye, joka treenaa päivästä toiseen samaa biisiä. Ainoa ratkaisu päähenkilöllemme on ostaa näppärä akkuporakone ja lähteä New Yorkin kaduille porailemaan ylimääräisiä tuuletusaukkoja kodittomien spukejen kalloihin! Abel Ferraran verinen ja pahamaineinen läpimurtoelokuva jäi sensuurisuomessa vuonna 1992 näkemättä Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla. Esitys jouduttiin järjestämään Viron puolella. Elokuva oli myös yksi ensimmäisistä titteleistä Englannin synkällä video-nasty -listalla. Tällä kertaa ei kuitenkaan katsota digitaali- tai analogivideota, vaan legendaarinen kulttielokuva pyöritetään tunnelmallisesti filmiltä ja äänet kovalla! THIS MOVIE SHOULD BE PLAYED LOUD!

The Evil Dead The Evil Dead (1981) Evil Dead edustaa tämänkertaisen festarin ehdotonta klassikko-osastoa. Vähän päälle parikymppisten kaverusten mökkikauhuiluleffa elää ja voi paksusti vielä tänäkin päivänä. Dromessa on aiemmin esitetty trilogiaksi kasvaneen kokonaisuuden kakkososa ja leffan uusintaversiokin, mutta aito ja alkuperäinen nähdään vasta nyt. Elokuvassa nauhalta kuunneltu loitsu vapauttaa metsästä pahan voimat ja sitten mennään niin että tuntuu. Raimi on ohjannut tämän koko nuoruuden innolla ja pistää peliin jatkuvasti vinksahtaneita kuvakulmia ja yllättäviä teknisiä ratkaisuja. Bruce Campbell täydellinen valinta elokuvan päähenkilöksi. Elokuva nähdään 35mm filmiltä suomeksi tekstitettynä.

They Live They Live (1988) Tämänkertaisen festarin avajaisleffasta riittää riemua scifin ja toiminnan ystäville. John Carpenterin uran huipulla syntynyt THEY LIVE on mitä mainioin yhteiskuntakritiikki, joka on puettu B-elokuvamaiseen kaapuun. Jo elokuvan ideakin on huikea. Roddy Piperin esittämä työtön raksamies Nada löytää aurinkolasit jotka paljastavat totuuden yhteiskunnasta. Avaruusolennot ovat maapallolla ja mainoksissa syötetään ihmisille alitajuisia viestejä, joilla väki pysyy ruodussa. Eihän tämä paljoa nykypäivän menosta poikkea. Nada on kuitenkin sen luokan timpuri ettei ihan helpolla kohtaloonsa alistu.

The Girl with All the Gifts The Girl with All the Gifts (2016) Cinemadromen varaslähtönäytös tarjoaa vähän erilaista näkökulmaa zombieiden kansoittamiin tulevaisuusvisioihin. Loppu on käsillä tässäkin, outo sairaus on tehnyt ihmisistä lihaa himoitsevia nälkäisiä. Pieni joukko hybridilapsia pystyy ihmismäisiin tunteisiin lihanhimostaan huolimatta ja näitä ipanoita testataan armotta armeijan tukikohdassa. Tähtäimessä on tietysti ratkaisu ihmiskunnan selviytymiseksi. Ja sitten ongelman ratkaisua häiritsee tukikohdan suojamuurien murtuminen?

Kevät

Halloween 5: The Revenge Of Michael Myers Halloween 5: The Revenge Of Michael Myers (1989) Halloween-sarjan viides osa jatkaa vuoden verran nelososan tapahtumien jälkeen. Niinpä on taas Halloween ja koska kaikki tietävät että näitä pahiksia on hankala saada hengiltä muuten kuin väliaikaisesti, Michael Myers jatkaa päättäväisesti siskontyttönsä jahtaamista. Lastensairaalassa tätä nykyä asustava Jamie on edellisvuoden tapahtumista traumatisoitunut ja mennyt mykäksi. Michaelilla tietysti on suunnitelma tytön niittaamiseksi. Tytön apuna taistelussa jatkaa edelleen Myersin totaaliseen pahuuteen vankkumattomasti uskova tohtori Loomis. Tämän osan jälkeen Myers vetäytyi lepotauolle kuudeksi vuodeksi.

Halloween 4: The Return of Michael Myers Halloween 4: The Return of Michael Myers (1988) Kun Halloween 3:ssa lähdettiin rohkeasti (ja varsin onnistuneesti) ihan eri linjoille ja jätettiin itse pääpahis sivuun koko leffasta, niin nyt palataan jälleen alkuperäisen elokuvan juurille. Kymmenen vuotta on kulunut Laurien ja Michaelin legendaarisesta Halloween-yöstä eikä paljoa ole historiasta opittu, kun koomassa makaavan Michael Myersin siirto tämän vanhaan laitokseen on ajoitettu Halloweenin aattoon. Matkalla koomapotilas kuulee huhua että Haddonfieldissa hänellä on yllättäen siskontyttö, ja napsahtaa saman tien hereille intohimoista tehtäväänsä suorittamaan. 80-luvun lopulla slasher-buumi oli jo hitusen verran hiipumaan päin, vaikka rinnalla kulki edelleen Elm Streetit ja Friday The 13th -leffasarjat. Varsin hyvin tässäkin on saatu tapahtumat rullaamaan, painopiste on ykkösosan tapaan enemmän jännityksen rakentelussa kuin roiskeisemmassa toisessa osassa. Danielle Harris saa toimia jahdin kohteena ja Donald Pleasencen esittämä Loomis ottaa edelleen paikkansa suoejlusenkelinä.

Don't Breathe Don't Breathe (2016) USA:ssa katsojalistan ykköseksi noussut kauhutrilleri on saanut genreleffaksi poikkeuksellisen kovia kehuja niin katsojilta kuin kriitikoiltakin. Viimeksi Evil Dead uusintaversion tehnyt tiimi on tällä kertaa tarttunut aiheeseen jossa kolme rosvoa tunkeutuu rikkaan, yksin asuvan sokean miehen kotiin. Haaveena on helppo keikka ja paljon rahaa, mutta pieleen menee kun miehen todellinen luonto paljastuu.

Kevät

Dolemite Dolemite (1975) DOLEMITE IS MY NAME AND FUCKIN' UP MOTHERFUCKERS IS MY GAME! Näin lausuu kaikkien räppäreiden grand old man, suosittujen koomikkojen kuten Richard Pryor sekä Eddie Murphy esikuva, egotripillään intensiivisesti machoileva edesmennyt rääväsuu Rudy Ray moore debyyttielokuvassaan DOLEMITE! Kaupungin rankin parittaja Dolemite vapautuu yllättäen vankilasta ja päättää kostaa hänet syylliseksi lavastaneelle gangsterille ja poliiseille. Apuna hilluu mm. joukko kung fu -neitosia sekä alati kuvan yläreunaa linssiludettava mikrofoni. Blaxploitaatiota ei olekaan Dromessa aiemmin nähty. Asia korjaantuu sitten tämän leffan myötä. Dolemite on alansa kiistatta typerintä kärkeä!

Raw Force Raw Force (1982) Kotoisammin Taistelijoiden saari -nimellä tunnettu - tai sitten aika vähän tunnettu - leffa heittää Burbankin Kung Fu -kerhon jätkät törmäyskurssille kung fu -zombien, orjakauppiaiden ja outojen munkkien kanssa salaperäisellä saarella. Myös paljaita ryntäitä on tarjolla enemmän kuin runsaasti! Jos kuulostaa hullulta niin sitähän se myös on! Tämä on kalkkunaa isolla K:lla!

Cinemadrome Unknown 2016 Cinemadrome Unknown 2016 (0) Tapahtumien yössä nähtävä Cinemadromen Sika säkissä -teema jatkuu. Leffa paljastaa itsensä alkaessaan mutta varmaa on että laatu ei edelleenkään petä. Alkukuvana Juho Aittasen ohjaama lyhytelokuva HYPNOS.

Kevät

Blood and Black Lace Blood and Black Lace (1964) Mallitytön murha johtaa tapausta tutkivat etsivät muotitalon saloja paljastavan päiväkirjan jäljille. Tutkimukset kulkevat jatkuvasti askeleen tai pari jäljessä ja salaperäisen, naamioidun hahmon henkilöllisyys pysyy visusti salassa samalla kun mallityttöjä murhataan yksi toisensa jälkeen. Voinee väittää että tässä on tämän festarin ehdoton tunnelmapala. Bavan tyylillä ohjaama murhamysteeri on mitä mainioin esikuva niin giallo- kuin slasher-genrellekin. Kaiken päälle vielä upeasti kuvattu leffa on helppo kehua Bavan parhaiden töiden joukkoon, aina sinne Black Sabbathin ja Black Sundayn joukkoon.

Cannibal Holocaust Cannibal Holocaust (1980) Kaikkien aikojen pahamaineisin elokuva. Eipä tuotakaan mainoslausetta tyhjästä ole repäisty vaan vastinetta sanoille riittää, hetkittäin ehkä liiankin kanssa. Viidakosta löytyy kasa filmiä joka paljastaa dokkarintekijöiden viidakkoretken kannibaaliheimon maille. Koska meno ei muuten ole tarpeeksi reipasta niin tyypit keksivät provosoida heimon roisimpaan menoon. Lopputulema on varmastikin vähintään riittävä. Jos jokunen vuosi sitten esitetty Eaten Alive tuntui rankalta niin tämä menee vielä vähän pidemmälle.

Bloodsport Bloodsport (1988) Apulaisohjaajana pitkän uran tehnyt Newt Arnold ohjasi kolme elokuvaa joista BLOODSPORT jäi viimeiseksi. Kyllähän toki tällaiseen teokseen sopii ohjaajan ura lopettaakin. Jossain määrin kaikki tähdet ovat olleet oikeassa asennossa, kun Cannon-tiimin tuotannossa Van Damme teki ekan pääroolinsa. Käsikirjoituksen puolestaan väsäsi Sheldon Lettich, joka samoihin aikoihin kirjoitti kolmannen Rambon ja ohjasi sittemmin itsekin useamman Van Damme-leffan. Tarinassa Frank Dux (Damme) päättää livahtaa armeijan palveluksesta kokeilemaan onneaan salaisissa Kumite-matseissa jotka useimmiten päätetään vakavaan loukkaantumiseen tai jopa kuolemaan! Molempia on kyllä luvassa samoin kuin kepulikonstejakin. Oman komediansa tarinaan tuo parin armeijajäbän toilailut kun tehtävänä on marssittaa herra Kumite-unelmista takaisin kasarmille. Surkuhupaisa on myös muisto suomalaisesta VHS-julkaisusta josta puuttui aikoinaan parikymmentä minuuttia.

Stung Stung (2015) Reilun kokoisiksi venähtäneet ampiaiset rienaavat ulkoilmajuhlien viettäjiä ja muuttavat jengiä osuman jälkeen ihmisampiaismutaatioiksi. 80-lukulaisen kauhukomedian hengessä mennään ja sen mukaisesti suuri osa tehosteistakin on tehty käsipelillä. Lähinnä sen takia tämä leffa ohjelmistoon valkattiinkin. Ja tietysti myös siksi että roiskeissa piisaa?

Vigilante Vigilante (1983) Vuonna 1980, vain 25 vuotiaana MANIACilla vahvasti vakuuttanut ohjaaja Willian Lustig hyppää tässä seuraavassa leffassaan vaivattomasti Väkivallan vihollisen jalanjäljille. VIGILANTE on nimensä mukaisesti sitä itseään. Päärooleissa mainiot Robert Forster ja Fred Williamson esittävät tehdastyöläisiä joita nyppii kotikulmia häiriköivät kusipäiset katujengit, avuttomat poliisit ja limaiset lakimiehet. Kun ensimmäisen vaimoa puukotetaan ja lapsi ammutaan, ei kuolemanrangaistusta pienempi tuomio piisaa oikein millään. Kaavahan on kaikille tuttu ja Lustigin ohjaama meno herkullisen railakasta. Forster ja Williamson ovat erinomaisessa vedossa. Jengiläiset puolestaan sellaisia paskiaisia että kaikki mitä niskaan ropisee on vähintäänkin ansaittua. Räkäissä kortteleissa kuvattu halpis tulvii asianmukaista särmää ja lopputuloksena yksi genrensä hienoimmista teoksista.

Savage Streets Savage Streets (1984) Oman käden oikeutta jaetaan nytkin niin että tuntuu ja tasapuolisuuden nimissä tällä kertaa naisten toimesta. Pääarkkitehdin paikalla on Linda Blair, joka on Manaajasta kasvanut nuoreksi aikuiseksi ja rökittää tyttökavereidensa kanssa raiskaaja- ja tappajajengiä timanttisen hienon soundtrackin siivittämänä. Tässäkään tapauksessa katsojan ei tarvitse moraalinsa kanssa kamppailla, elokuva esittää tapahtumansa siihen tapaan että oikeus ja kohtuus tapahtuu. Aikakauden tyyliin asusteet on viimeisen päälle ja tukat on pöyhkeästi pullollaan eikä varsinkaan Blairin rintavarustuksen esilletuonti häpeää tunne. Onpa tätä jopa maailman parhaaksikin elokuvaksi jossain kehuttu?

The Witch The Witch (2015) Poikkeuksellisen kovaa kohua aiheuttanut The VVitch - A New-England Folktale saa Tampereen ainoan valkokangasesityksensä missäs muualla kuin Cinemadromessa. Elokuvan tähtäimessä on metsän siimeksessä asusteleva perhe, jonka vauva katoaa ja viljasato tuhoutuu. Noituus ja musta magia kääntävät perheenjäsenet toisiaan vastaan. Hyytävän tunnelman elokuvaansa ladannut ohjaaja Robert Eggers palkittiin Sundancessa parhaana ohjaajana.

Kevät

The Rocky Horror Picture Show The Rocky Horror Picture Show (1975) A newly engaged couple have a breakdown in an isolated area and must pay a call to the bizarre residence of Dr. Frank-N-Furter.

Kevät

The Devil's Wedding Night The Devil's Wedding Night (1973) Eroottista italoroskaa nähdään valkokankaalla turhan harvoin ja sitä puutetta paikataan nyt festarin päätösleffalla. Draculan linna tarjoaa mainiot puitteet neitsyiden uhrauksille, alastomuudelle ja saatanallisille rituaaleille. Leffan toisena ohjaajana (sekä kuvaajana) on toiminut Joe D'Amato, mikä saattanee selittää ainakin osan näistä kantavista teemoista.

Commando Commando (1985) 30 vuotta täyttävä COMMANDO on 80-luvun toimintaelokuvien parhaimmistoa ja kaikkien aikojen parhaan toimintaelokuvan tittelistä kiistellessä tämä, Rambo 2 ja Predator ovat useimmiten rinta rinnan. Itse juoni on tiivistettynä niinkin omaperäinen että Arska esittää hanskat tiskiin lyönyttä erikoisryhmän miestä, jolla on kellonympärys aikaa pelastaa tyttärensä kidnappaajien kynsistä. Näitä neropatteja ei vielä kättelyssä huoleta John Matrixin fyysinen kunto tai tappamisen taito, mutta mieli kyllä muuttuu leffan edetessä. Ehdotonta klassikkokamaa.

The Cabinet of Dr. Caligari The Cabinet of Dr. Caligari (1920) Kaikkien aikojen ensimmäiseksi kauhuelokuvaksi mainittu Tohtori Caligarin kabinetti kuuluu jokaisen kauhuelokuvaharrastajan, ja yleensäkin elokuvaharrastajan yleissivistykseen. Kyseessä on mykkäkauden yksi hienoimmista teoksista joka palaa katsojansa muistiin ensikatselusta lähtien. Painajaismaiset, paperista tehdyt lavasteet ja vinksahtaneet kuvakulmat myötäilevät tarinaa jossa tohtori Caligari käyttää unissakävelevää Cesarea ennustajana ja murhaavien ajatustensa toteuttajana.

Count Dracula Count Dracula (1970) Perjantai-illan viimeinen näytös meneekin sitten Christopher Leen muistolle. Leen esittämä, vanhuuteen suistunut kreivi Dracula nuortuu nuorten neitojen verestä ja sivuroolissa kiljahtelee Klaus Kinski. Vähemmän tunnettu, 45 vuoden ikään ehtinyt Jess Francon versiointi Bram Stokerin Draculasta on osin alkuperäisteokselle uskollisempi kuin muut filmatisoinnit. Poikkeus se on myös ohjaajansa filmografiassa, joka tunnetaan parhaiten goresta ja alastomuudesta.

A Gun for Jennifer A Gun for Jennifer (1997) Aivan liian vähälle huomiolle jäänyt vigiltante-leffa, joka voisi 90-luvun sijaan olla hyvin parilta edelliseltäkin vuosikymmeneltä. Rosoisuutta, nuhjuisuutta ja halpistunnelmaa piisaa ja jos tuttuja tapauksia ovat esim I Spit On Your Grave ja Ms 45. niin samaan osastoon tämäkin kuuluu. Deborah Twissin (myös käsikirjoitttaja) esittämä Jennifer pakenee epämiellyttävää miestään New Yorkiin ja törmää naisjoukkoon jolla on tapana rökittää sitä ansaitsevia miehiä. Juonikuvaukseksi riittäisi oikeastaan leffan slogan: "Dead Men Don't Rape".

Friday the 13th Friday the 13th (1980) Tänä vuonna 35 vuotta täyttävä Friday the 13th on kesäleirislashereiden aatelia. Samalla se on alku pitkälle ja epätasaiselle, mutta erittäin viihdyttävälle elokuvasarjalle. Tämä legendaarinen ykkösosahan vielä juonii siihen malliin ovelasti, että tappajaa ei paljasteta ennen loppukliimaksia. Käsikirjoitus on tietysti vallan kekseliäs sijoittaessaan teinit leirille ja napsiessaan uhreja yhden kerrallaan antaen samalla suuntaviivoja joita 80-luvulla seurailtiin kiitettävästi useammassakin slasherissa. Tom Savinin työstämät tehosteet ovat tietysti pääosassa ainakin yhtä paljon kuin näyttelijätkin, joista löytyy mm. nuori Kevin Bacon. Elokuvatarkastamo lätkäisi tällekin suuressa viisaudessaan tuomion KK eli kokonaan kielletty, eikä tähän asiaan löytynyt ilmeisesti vastaväitteitä: VET:n huomautus: KK (6-0)

Kevät

The Hills Have Eyes The Hills Have Eyes (1977) Sivilisaation ulkopuolella ja hitusen epänormaalin jengin kynsissä ollaan jälleen. The Hills Have Eyes onkin passeli parivaljakko Moottorisahalle, sen verran Cravenin toinen ohjaustyö saattanee olla velkaa Hooperin moottorisahalle, mutta vankasti omilla jaloillaan se kuitenkin seisoo. Auringon polttama autiomaa on mieleenpainuva elementti kun päähenkilöiden eteen ladotaan moraalikysymyksiä jotka on tietysti mallia joko tai. Craven kiristää jännitysruuvia taitavasti eikä paljasta kytiksellä olevia pahiksiaan liian varhain. Näistä varsinkin Michael Berryman on rooliinsa mainio löytö.

The Texas Chain Saw Massacre The Texas Chain Saw Massacre (1974) Liekö olemassa toista yhtä paljon näkemättä tuomittua leffaa kuin tämä. Ed Geinin tapauksesta inspiraationsa ammentanut elokuva ajeluttaa muutaman nuoren syrjäseudulle ja totaalisen vinksahtaneen perheen hoiviin. Tästä lähtökohdasta Tobe Hooper ohjaa hurjalla vimmalla yhden kauhugenren hienoimmista teoksista. Vaikka saha laulaa ja savuttaa varsin railakkaasti, Hooper ei sorru goremässäilyyn vaan ruuvaa ahdistusprosentin sataan pelkällä asenteella ja huikealla kuvallisella vyörytyksellä. Ehdoton kauhuelokuvan klassikko joka pitää nähdä filmiltä ja valkokankaalta.

Bunny the Killer Thing Bunny the Killer Thing (2015) Jo keväällä kansainvälisen elokuvafestivaalikierroksensa aloittanut kotimainen splatter/exploitaatio kauhukomedia Bunny the Killer Thing rantautuu vihdoin myös Suomeen, ja saa Tampereen ensi-iltansa Cinemadromessa Halloweenina kovassa tuplanäytöksessä! Elokuvassa seurataan joukkoa suomalaisia nuoria aikuisia, jotka ovat matkalla viettämään kosteaa mökkiviikonloppua keskelle Suomen lumisia metsiä. Mukaan lyöttäytyy sattumalta kolmen brittiläisen miehen epäilyttävä seurue. Pian bile -viikonloppu vaihtuu eloonjäämis -kauhukomediaksi kun joukkion kimppuun hyökkää Bunny the Killer Thing! Bunny on puoliksi mies ja puoliksi jänis, joka jahtaa kookkaan melansa kera kaikkea mikä muistuttaa naisen sukupuolielimiä!

Kevät

Cinemadrome Unknown Cinemadrome Unknown (0) Cinemadromen viidennen toimintavuoden loppusuora alkaa tästä, jatkuu Halloween Spessulla 31.10. ja huipentuu 5v-synttärifestariin 13. - 14.11. Mutta nyt kokeillaan ekaa kertaa yllätysleffaa ja luvassa onkin pettämätön sika säkissä. Leffa paljastaa itsensä vasta kun filmiprojektori alkaa heittää kuvaa kankaalle.

Kevät

War Between The Planets War Between The Planets (1966) Perjantai-illan tapaan myös lauantai ja samalla koko festari päättyy hulvattomaan scifieepokseen. Maapalloa kohti syöksyy toinen pallukka jota tiedemiehet lähtevät pysäyttämään. Leffan nimi puolestaan antaa vihjettä siitä mihin päädytään. 60-luvun puolivälin huikeat käsityönä kasatut erikoistehosteet ovat tietysti vertaansa vailla. Esitysformaattina 35mm on tällaiselle leffalle se ainoa oikea.

Everly Everly (2014) Bordellissa työskentelevä Everly pistelee nippuun työnantajansa tukijoukkoja. Siinäpä jotakuinkin kattava juonikuvaus. Desperadossa ja Once Upon A Time In Mexicossa tuliaseiden kanssa tutuksi tullut ja sitä myöten Hollywood-tähdeksi noussut Salma Hayek taitaa homman edelleen. Rohkean roolin vastaanottanut Hayek todistaa liki viisikymppisenä uhmaavansa yhtä sun toistakin fysiikan lakia.

Mad Max 2: The Road Warrior Mad Max 2: The Road Warrior (1981) Ensimmäisessä Mad Maxissa kummitellut maailmanlopun tuntu on muuttunut todellisuudeksi. Aavikolla asusteleva ja perheensä menettänyt Max päättää auttaa rosvojoukon tähtäimessä olevaa pientä yhteisöä, jolla on hallussaan runsaat bensavarastot. George Millerin huima maailmanlopun visio liikkuu neljällä pyörällä pitkin loputtomia aavikoita ja on antanut ideoita ja suuntaviivoja lukuisille post-apokalyptisille elokuville. Kauan ennen CGI-aikaa toteutetuissa stunteissa ja takaa-ajokohtauksissa riittää hulluutta ja oikeasti ruttaantuvaa peltiä. Erityisesti tämä kakkososa kannattaa katsoa ja nimenomaan elokuvateatterissa ennen uutta, sarjaa kolmenkymmenen vuoden jälkeen jatkavaa MAD MAX: THE FURY ROADia.

Kill Or Be Killed Kill Or Be Killed (1976) Suuri eteläafrikkalainen karatepläjäys Kill or Be Killed liikkui 1980-luvun Suomen videovuokraamoissa kasettina, jonka takakannessa luki ei suositella alle 20-vuotiaille. Elokuvan oksat pois ja mielisairaalaan -mentaliteetti tehdään selväksi jo alkumetreillä. Alkutekstit heijastetaan pullistelevien bodaajien vartaloihin, joiden ympärillä kiertelee touhukas kääpiö. Hakaristilipuilla varustettu limusiini kaahaa hiekka-aavikolla. Kaiken huippuna nähdään otteita 1930-luvun natsidokumenteista, jotka pyörivät takaumina hullun Paroni Von Rudloffin (Norman Coombes) pään sisällä. Von Rudloff on edelleen harmissaan Saksan karatejoukkueen tappiosta Japanille Berliinin olympialaisissa. Afrikkaan paennut paroni tahtoo revanssia, ja on rakennuttanut linnansa viereen Albert Speerin Berliinin stadionin kopion uusintaottelua varten. Tappavan turnauksen kilpailijoiksi paikalle on kaapattu huipputaistelijoita maailman eri puolilta, eräänä heistä takatukkainen sankari Steve Chase (James Ryan). Ketkä selviävät hengissä mittelössä, jonka lopputuloksessa kääpiöpalvelija Chicon (Daniel DuPlessis) on ratkaiseva osuus. Kill or Be Killedin surrealistinen päättömyys saa kokeneenkin action-kuluttajan haukkomaan henkeään. Taisteluja on tehostettu naurettavilla white noise -äniefekteillä, hysteerisellä huutamisella, loputtomilla hidastuksilla ja laajakulmakuvilla pullistelevista muskeleista. Kaiken tämän yleisömenestys oli sitä luokkaa, että Steve Chase lähetettiin uusiin seikkailuihin jatko-osassa Kill and Kill Again.

Plan 9 from Outer Space Plan 9 from Outer Space (1959) Varsin asiallista olisi tietää avaruusmuukalaisten pieleen menneet suunnitelmat 1-8. Tääss yhdeksännessä suunnitelmassa alieneiden ratkaisu on herättää kuolleet zombeiksi ja vampyyreiksi estämään ihmiskunnan aikomusta turhan vaarallisen pommin rakentamisessa. Oikealla asialla ovat, mutta kuka muka tästä leffasta mitään juonta muistaa? Suuremmassa pääosassa on Ed Woodin yltiöpäinen usko omaan leffaansa ja sen ohjauksellisiin ratkaisuihin, ja tuotannon ongelmiin joista mikään ei ollut liian paha korjattavaksi. Eihän tästä ihan oikeasti maailman huonoimmaksi leffaksi ole kun huonompia voi kotimaan valkokankaalta bongata lähes viikottain, mutta kyllä tästä vähintään yhtä hyvät naurut lähtee kuin vuosi sitten esitetystä Manosistakin. Aliens resurrect dead humans as zombies and vampires to stop humanity from creating the Solaranite (a sort of sun-driven bomb).

Nekromantik 2 Nekromantik 2 (1991) Cinemadrome ysissä esitetty Nekromantik heilahti odotetusti dromen katsotuimpien leffojen joukkoon. Erikoinen rakkaustarina roiskautti komeaan kliimaksiin, mutta jäi siitä huolimatta kesken hyvin 80-lukulaisen loppuyllätyksen myötä, joten tällä kertaa siirrytään suosiolla kakkososaan. Heti kättelyssä ykkösosan päähenkilö pääsee haudan levosta sairaanhoitaja Monikan kotileluksi. Ongelmia tulee tälläkin kertaa kun puntariin joutuu Monikan uusi parisuhde ihan elävän miehen ja hiljakseen mätänevän herran välillä. Elävien ihmisten henkilödraama saa tälläkin kertaa seurakseen kalmankatkuista erotiikkaa ja iljettävyyksiä. Voisi melkein väittää että loppukohtaus ylittää jopa ykkösosan huikean masturbaation. A female nurse desperately tries to hide her feelings of necrophilia from her new boyfriend, but still has pieces of the corpse of the first movie's hero in her possession.

German Angst German Angst (2015) Berliiniin sijoittuvat tarinat esittelevät kolme tyyliltään ja näkökulmaltaan täysin erilaista näkökulmaa pelon olemukseen. Buttgereitin Final Girl seuraa aamutoimiaan suorittavaa tyttöä. Kaikki ei kuitenkaan ole täysin kohdallaan vaikka päällepäin siltä näyttääkin. Kosakowskin Make a Wish -episodissa kuuromykkä juutalaispariskunta joutuu uusnatsien kynsiin, mutta vanha talismaani kääntää osat toisinpäin. Marschallin Alraunessa muotikuvaaja päätyy yksityisen seksiklubin pauloihin oudon huumeen vaikutuksen alaisena. German Angst on taiteellisesti kunnianhimoinen, mutta se ei sovi herkimmille katsojille. Kuvaaja Sven Jakob-Engelmann vaihtaa episodien välillä tyyliä täysin suvereenisti Buttgereitin intensiivisistä lähikuvista Kosakowskin rosoiseen realismiin ja Marschallin värikylläiseen loistokkuuteen.

Lost Soul: The Doomed Journey of Richard Stanley's Island of Dr. Moreau Lost Soul: The Doomed Journey of Richard Stanley's Island of Dr. Moreau (2014) Behind the Scenes -dokumentaari lupaavan brittiohjaajan, Richard Stanleyn (Hardware, Dust Devil) ensimmäisen Hollywood tuotannon kuvauksista. Kyseessä oli kolmas filmatisointi H.G. Wellsin novellista, The Island of Dr. Moreau, pääosissaan Marlon Brando ja Val Kilmer. Dokumentti valaisee vihdoin yksityiskohtia siitä, mikä teki tästä tuotannosta yhden eeppisimmistä epäonnistumisista kauhuelokuvan historiassa! Behind the scenes chronicle of how clash of vision, bad creative decisions, lack of interest and really bad weather plagued the disastrous production of the infamous 1996 remake of The Island of Dr. Moreau.

Cinemadrom9 Goes to Hell

Syksy 2014

Starry Eyes Starry Eyes (2014) Tämänkertainen festari viimeistellään kokeilumielessä uutuusleffalla. Aiheensa puolesta Starry Eyes on ajan hermolla kun nuoren naisen tähteyteen pyrkiminen alkaa vaatia turhankin kovia uhrauksia. Kauhutrilleri on tälle aiheelle enemmän kuin sopiva genremiksaus ja leffa onkin kerännyt rutkasti huomiota niin festareilta kuin kauhudiggareiltakin.

The Beyond The Beyond (1981) A young woman inherits an old hotel in Louisiana where after a series of supernatural 'accidents', she learns that the building was built over one of the entrances to Hell.

Predator Predator (1987) Suurin ja mahtavin, Arnold Schwarzenegger, kenties suurimmassa ja mahtavimmassa seikkailussaan! High Concept idea pallihikeä hohkaavasta kommandoryhmästä, joka ottaa yhteen avaruudesta saapuneen voittamattoman saalistajan kanssa oli aikansa hitti ja vieläkin yksi kultaisen 80-luvun kirkkaimmista toimintaelokuvista!

The Fall of the House of Usher The Fall of the House of Usher (1928) Edgar Allan Poen novelliin perustuva mykkä kauhuelokuvan klassikko. Usherin talossa ei ole kaikki kohdallaan. Talon isäntä maalaa muotokuvaa sairaasta vaimostaan joka sairastuu jokaisella siveltimenvedolla enemmän... Elokuvan säestää elektro-folkista tunnettu LAU NAU, joka varsinkin USAssa on saavuttanut kulttisuosiota. Aikaisempien vuosien tapaan elokuvan alustaa Raimo Silius. Elokuvasta esitetään La Cinémathèque françaisen restauroima versio. Näytöksen säestää LAU NAU

The X from Outer Space The X from Outer Space (1967) Perjantai-ilta päätetäänkin kepeissä merkeissä kun muovisen oloinen avaruusmonsteri aikoo pistää maailmalle pisteen. Vauhtia ei puutu sen enempää kuin älyttömyyksiääkän. Meno on kauttaaltaan reippaan sekopäistä joka osuu kohdalleen varsinkin puolenyön tienoilla kun alla on jo muutama mainio leffa.

Invasion U.S.A. Invasion U.S.A. (1985) Chuck Norris, liiviksi repäisty paita napaan asti auki ja konepistooli molemmissa käsissä mahtanee olla 80-luvun videokansien ikonisimpia kuvia samoin kuin itse nauhoilla näkyvä Cannonin logokin. On ehkä turhaa itkeä miten paljon paremmin kaikki oli silloin, mutta kun silloin oli. Ei actionia enää tehdä tällaisella sykkeellä ja asenteella ja toimintasankaritkin on kuihtuneet kiiltokuvapojiksi. Käsikirjoittajalta ei ole mielikuvista puuttunut kun kylmän sodan pelkoja on nakutettu paperille. Terroristihyökkäys USAn maaperälle kohtaa ongelmia heti alkumetreillä kun Matt Hunteriksi nimetty Norris tarttuu aseisiin ja alkaa näyttää mikä on oikein.

Nekromantik Nekromantik (1988) Makaaberi mutta kaunis rakkaustarina miehestä, naisesta ja mätänevästä ruumiista. Onnettomuuspaikkasiivoojana työskentelevä Robert tuo töistä kotio itselleen ja vaimolleen leikkikaluksi kiihkeisiin petipuuhiin ihmisruumiin. Robertin mielenterveys kuitenkin järkkyy entisestään kun hän hoksaa että vaimokulta pitää ruumiista enemmän kuin hänestä... Jörg Buttgereitin elokuva on yksi harvoista nekrofiliaa käsittelevistä elokuvista. Elokuva käsittelee aihettaan niin eksplisiittisesti että se on ollut kiellettyä hedelmää monissa maissa, suomi tottakai mukaanlukien. 90-luvun alkupään R&A esitys oli kotimaisille sensoreille niin kova rasti, että esitys jouduttiin järjestämään lahden toisella puolella Virossa. Tämänkertainen näytös järjestetään kuitenkin kotoisasti Tampereella.

Findie-Tupla Findie-Tupla (2014) TAISTELU TOHTORI PRETORIUKSEN KABINETISTA 1918 (Suomi 2014) 24min, DCP, Tekstitys: Englanti "Suomea runnelleen veljessodan viimeiset päivät ovat käsillä, mutta verinen loppunäytös on vasta alkamassa. Silmittömien teloitusten varjossa lymyilee aivan toisenlainen uhka. Niljakas hahmo, Rotta-Matti, on nähty raahaamassa teloitettujen ja onnettomien ruumiita metsän siimekseen, mutta mitä sairaita kokeita todella suoritetaankaan TOHTORI PRETORIUKSEN KABINETISSA?" Leffa on Tamperelaista tekoa ja kuvattu poikkeuksellisesti 8mm:n filmille. GOREMAGEDDON 2 (Suomi 2014) 29min, DCP Rakkauskirje findiegoren oppi-isille ja kultakaudelle, Goremageddon 2 on metsäsplatterin ja törkyhuumorin kristallisoituma, jossa ei mikään ruumiinkappale jää pilkkomatta eikä mikään tabu rikkomatta. Vuosikymmen Turkua vavisuttaneen murha-aallon jälkeen lyhytpinnainen sankarimme on vetäytynyt elämään erakonelämää mökkimailleen saaristoon. Mutta ei kestä kauaa, kun hänen rauhansa järkkyy - verisin seurauksin...

Cinemadrome Halloween '14

Syksy 2014

Night of the Living Dead Night of the Living Dead (1968) Nyt jo vähän paikoin väsyneeksikin käyneen zombi-ilmiön keskellä on hyvä palata perusasioiden ääreen. Zombeja oli toki elokuvissa nähty jo kauan ennen tätä Romeron esikoistakin, mutta vasta tässä tilanne alkaa tuntua todelta. I Am Legendista inspiraation saanut tarina on esikuvansa tavoin simppeli: kuolleet heräävät henkiin ja vyöryvät laumoina ja muutama eloonjäänyt linnoittautuu taloon jota kuolleet piirittävät. Tehokkaasti ohjattu ja mustavalkoisena kuvattu leffa teki zombileffoille saman kuin Halloween slashereille kymmenen vuotta myöhemmin. Pakkokatsottavaa, oli tämä sitten aiemmin tuttu tai ei. Useimmille luultavasti on ja niin pitääkin.

The Burning The Burning (1981) Heti jymymenestys Friday the 13th:n (1980) perään tehty The Burning (1981) on 80-luvun teinislasherbuumin kirkkaimpia helmiä. Kesäleirin vähä-älyinen talonmies Cropsy, syttyy ilkeän keppostelun sivutuotteena liekkeihin. Palovammaosastolta päästyään Cropsy on täynnä vihaa. Hän päättää palata takaisin kesäleirille ja pistää teinien veren kunnolla virtaamaan! Useissa maissa, mm. Suomessa ja Englannissa, kokonaan kiellettyjen leffojen listalla pyörinyt nimeke lyö katsojalta luun kurkkuun astetta ronskimmilla Tom Savinin goretehosteilla, mutta myös tavallista paremmilla hahmoilla ja näyttelijäsuorituksilla. The Burning ei syyttä ole gorehoundien suosikkileffa vuodesta toiseen!

Halloween Halloween (1978) Kolmekymppisen John Carpenterin uran varsinainen lähtölaukaus on tässä. Halloween-elokuvien ehdoton ykkönen jo nimensäkin puolesta on myös kauhuelokuvan mestariteos ja ohjaajansa paras elokuva, ja Carpenter on tehnyt monia todella hyviä. Samalla se on kaikkien aikojen paras teinislasher joka aloitti sen kaiken, vaikka Black Christmas näyttikin suuntaa joitakin vuosia aiemmin. Carpenter saa kaiken kohdalleen. Huolellinen ja maltillinen tunnelman rakennus, Dean Cundeyn cinemascope-kuvaus on millimetrintarkkaa työtä, musiikki kruunaa kaiken ja pinnan alla huokuu selittämätöntä uhkaa. Lopputuloksena elokuva, jonka voi katsoa vuodesta toiseen ja aina yhtä tuoreena. Ei tällaisia enää tehdä. Jos tätä arvostelisi niin loppuun kuuluisi automaattisesti viisi tähteä eikä sekään tunnu riittävältä. Elokuvan simppelissä tarinassa mielisairaalasta pakeneva Michael Myers suuntaa vanhaan kotikaupunkiinsa ja päätyy Halloween-yönä siivuttamaan lapsenvahteja varsin hyvällä menestyksellä. Pääosissa Jamie Lee Curtis ja Donald Pleasence.

Tapahtumien yö 2014

Syksy 2014

Poppea... una prostituta al servizio dell'impero Poppea... una prostituta al servizio dell'impero (1972) Cinemadrome esittää Tampereen tapahtumien yössä 2014 jälleen Lemmen Yö -näytöksen. Tällä kertaa on vuorossa hullun hauska italialainen seksikalkkuna kruunaamattomalta roskaelokuvan mestarilta Alfonso Brescialta, joka tunnettaneen paremmin salanimellään Al Bradley (The War Of The Robots, Iron Warrior). Poppea -Rooman huora ei juonikuviollaan tai elämää suuremmilla näyttelysuorituksillaan juhli. Sen sijaan puolitoistatuntinen tarjoilee kämäisiä softcore-sekstailukohtauksia ja WTF-hetkä siihen tahtiin että heikompaa hirvittää! Parasta viihdettä!

Cinemadrom8 Of Nuke'Em High

Kevät 2014

The Worm Eaters The Worm Eaters (1977) Cinemadromen kalkkunakimara jatkaa teoksella joka ihastutti jo muutama vuosi takaperin osana ensimmäistä Mielipuolen trailerishowta. Huikea high concept -idea kertoo madoille puhuvasta Hermanista, joka kostaa takavarikoidun tonttinsa johdosta kaupungin väelle piilottamalla ihmisten ruokiin eläviä matoja. Nämä ovatkin mutanttimatoja, joita syötyään ihmiset muuttuvat itsekin valtaviksi kastemadoiksi ja heistä tulee Hermanin orjia. Helvetin hauska komedia (ainakin trailerin mielestä) on luvassa. Komedia, jossa mässäillään elävillä madoilla. Ei, ne eivät ole tehty CGI:nä...

Bloodsucking Freaks Bloodsucking Freaks (1976) Tervetuloa Sardun lystikkääseen taikuriesitykseen! Tänään meillä on ohjelmassa nuorten kauniiden ja kidnapattujen naisten alistamista ja kidutusta! Tule katsomaan kuinka pää leikataan irti giljotiinilla, kuinka sormet hakataan irti lihakirveellä! Näe kuinka kallo murskataan ruuvipenkissä ja kuinka pääkoppaan porataan reikä ja aivot imetään Sardun ahnaaseen suuhun pillillä! Mutta saako Sardu ja hänen ilkeämielinen kääpiöapurinsa lopulta ansionsa mukaan? Kaikki nämä ja paljon muuta mukavaa Troma-Teamin levittämässä kulttikalkkunaelokuvassa BLOOD SUCKING FREAKS

White of the Eye White of the Eye (1987) Skottilaissyntyinen Donald Cammell (1934-1996) tunnetaan parhaiten yhdessä Nicolas Roegin kanssa ohjaamastaan kulttielokuvasta Performance (1970). Aleister Crowleyn lähipiirissä kasvaneen elokuvantekijän ja taidemaalarin myöhempiä yhteistyökumppaneita olivat mm. Kenneth Anger ja Marlon Brando. Legendaarisen boheemitaitelijan rikkonaisen uran viimeinen elokuva Wild Side (1995) päätyi tuottajien uudelleen leikkaamaksi, minkä jälkeen Cammell ampui itsensä. White of the Eye (1987) on Cammellin uran viimeinen täysipainoinen työ. Mielipuoli terrorisoi kylää Arizonassa silpomalla paikallisia kotirouvia. Epäilykset alkavat kohdistua varakkaiden ihmisten koteihin hi-fi-järjestelmiä asentavaan Paul Whiteen (David Keith), joka yrittää todistaa syyttömyyttään. Paulin vaimo Joan (Cathy Moriarty) alkaa omin päin tutkia mysteeriä. Päällisin puolin kyseessä on tyypillinen sarjamurhaajatrilleri, mutta Cammell on muokannut tavanomaisista lähtökohdista oudon ja täysin pitelemättömän vision. Tolkuttoman tyylikkäästi kuvatussa ja leikatussa teoksessa kasarihenki ja Dario Argentoa muistuttavat murhakohtaukset yhdistyvät huuruiseen apassitarustoon Pink Floydin Nick Masonin osittain säveltämän ääniraidan siivittämänä. Suomessa White of the Eye julkaistiin videolain aikaan peräti 8 minuuttia 40 sekuntia leikattuna kotitallennetorsona. Pitkään vaikeasti nähtävissä ollut merkkiteos on tänä vuonna kaivettu vihdoin esiin komeana 35mm printtinä. Teksi: Night Visions

Europa Report Europa Report (2013) Scifiä on kovasti kysytty Dromen ohjelmistoon ja kieltämättä puhtaasti tieteiselokuvaksi miellettäviä teoksia meillä ei aiemmin juuri ole ollutkaan. Vahinkoa korjaamaan saapuu uutuusleffa Europa Report. Tarina seuraa Europa One -avaruusaluksen kuusihenkisen miehistön matkaa kohti Jupiteria kiertävää Europa-kuuta, jonka jäisen pinnan alta arvellaan löytyvän elämää. Ryhmädynamiikka joutuu koetukselle, kun yhteydet Maahan katkeavat jo ennen matkan puoliväliä. Retkikunta kuitenkin jatkaa valitsemallaan reitillä ? mikä osoittautuu pian virheeksi. Equadorilaisohjaaja Sebastián Corderon (Cronicas) ensimmäisen amerikkalaiselokuvan väkevimpiä vahvuuksia ovat huolitellut puitteet, tiukka intensiteetti ja komeasti yhteen hitsautuva näyttelijäkaarti. Työryhmä hallitsee välineensä suvereenisti. Kuvaaja Enrique Chediak on pokannut palkintoja mm. Danny Boylen ohjauksista 28 viikkoa myöhemmin ja 127 tuntia. Teksti: Night visions

Manos: The Hands of Fate Manos: The Hands of Fate (1966) Kulttimainetta nauttiva superkalkkuna iskee ruutuun Torgon, täysin käsittämättömällä tavalla hupaisan palvelusmiehen, joka palvelee herraansa The Masteria. The Master johtaa pirua palvovaa kulttia johon epäonninen perhe sattumalta törmää lomamatkallaan. Manos: The Hands of Fate lähes vaipui täydelliseen unholaan. Innokkaiden fanien ansiosta kopio löydettiin ja Mystery Science Theater -ohjelman näytös nosti sen kulttimaineeseen lähes yhdessä yössä! Tässä teille elokuva, joka on monien mielestä jopa Plan 9 from Outer Spacea heikompi. Tule katsomaan itse isolta kankaalta samanhenkisen yleisön kanssa! Se on tapa, jolla tämänkaltaiset elokuvat on tehty katsottavaksi!

Chimeres Chimeres (2013) Syvästi toisiinsa rakastuneet Livia (Jasna Kohoutova) ja Alex (Yannick Rosset) lomailevat pienessä romanialaiskylässä. Alex jää auton alle. Elvytykseen tarvittavan siirtoveren mukana mies saa taudin, joka aiheuttaa outoja näköhäiriöitä ja käyttäytymismuutoksia. Onko Alex menettämässä järkensä vai onko seutukunnan syvänpunaisella legendalla jotain tekemistä olotilan kanssa? Genrelyhtelokuvillaan menestyneen tekijän esikoispitkä pureutuu päähenkilönsä muutoksiin kuin arvaamattomaan mielenterveysogelmaan, karmivia kauhukierteitä taitavasti korostaen. Rinnalla kehittyy omistautumista ja uhrautumista käsittelevä rakkaustarina. Pelottavat muutokset Alexin käytöksessä eivät nouse esteeksi hänen ja Livian suhteelle vaan pikemminkin vahvistavat sitä. Päähenkilöiden välinen kemia on aitoa, rohkeaa ja saumatonta. Lucio Fulcin klassikoista (The Beyond, The House By The Cemetery, City Of The Living Dead) tuttu Catriona MacColl tekee hienon roolin Alexin äitinä. Teksti: Night Visions

Return to Nuke 'Em High Volume 1 Return to Nuke 'Em High Volume 1 (2013) Troma-Teamilla, noilla mainioilla roskaelokuvaexperteillä New Jerseystä, on syytä olla itsestään ylpeitä. Lafka on ikääntynyt kunnioitettavaan lähes 40 vuoden ikään eikä loppua ole nähtävissä. Tuo on huikea suoritus ottaen huomioon firman tinkimättömän asenteen elokuvanteossa ja teemoissa. Roskaa sen olla pitää! Ja roskaa se tottavie tulee jälleen olemaan kun yhtiön yksi merkittävimmistä franchiseista, Class of nuke'em high, saa jatkoa ja jälleen kerran mielipuoliset jengit ja mutantit pääsevät riehumaan Tromavillen lukion koulun käytäville. Ensi-ilta ja todennäköisesti Tampereen ainoa valkokangasesitys vain Cinemadromessa!

Champions of Space Champions of Space (2014) Kun maailman kuuluisin toimintaelokuvatähti, suomalaissyntyinen kovanaama nimeltään Nick Nemesis, saapuu hyvin ansaitulle hermolomalle parrasvalojen poltteesta kylmään pohjolaan, tapahtuu uskomattomia: Nick Nemesiksen elokuvia liikaa katsoneet humanoidit kaappaavat Nickin alukseensa ja pakottavat miehen taistelemaan universumin kovimpia haastajia vastaan! Seuraa aikaa ja avaruutta järisyttävä taistelu elämästä ja kuolemasta halki galaksin. Panoksena on elämä ja ennenkaikkea titteli, universumin kovin jätkä! Tule juhlimaan Trash Videon ja Insane Bastardsin kanssa lauantaina 1.3. klo 21 alkaen uuden elokuvan ensi-iltaa. Paikan päällä on perinteiseen tapaan juhlapuhe, sekä muuta kivaa! Elokuvan jälkeen esitämme myös Trilogian edelliset osat The Last Starship To Venus (2010) ja The Revenge of the Earthquake

Cinemadrome Halloween 2013

Syksy 2013

Death Ship Death Ship (1980) Joukko haaksirikkoutuneita joutuu ojasta allikkoon kun heidän pelastuslauttansa eteen ajelehtii sumun syövereistä täysin tyhjillään oleva rahtialus. Haaksirikkoutuneiden riemu ei ole pitkä aikasta, sillä aluksessa kummittelee ja pian alkaa porukan päät putoilla! Yleisöäänestyksellä valittu voittajaleffa tarjoaa Cinemadromen päätökseksi todella kummallista tunnelmaa; sellaista, joka on parasta kokea pimeässä elokuvasalissa, outojen ihmisten keskellä, keskellä yötä!

Eaten Alive! Eaten Alive! (1980) Italialaisten Cannibaalielokuvien kruunamaton kuningas, Umberto Lenzi, toi elokuvissakävijöiden kauhuksi vuonna 1980 ns. best of italian cannibals -koosteen Eaten Alive, joka kätevästi uudelleenkierrätti julmimpia gore-kohtauksia elokuvista The Last Cannibal World, Mountain of the Cannibal God ja Man from the Deep River. Lajityypin perinteitä kunnioittaen juonessa on länsimainen ihminen joka on kadonnut viidakkoon ja jota toinen länsimainen ihminen lähtee etsimään. Tällä kertaa viidakon julmaksi salaisuudeksi paljastuu alkuasukasheimoa kontrolloiva Jonestown -tyylinen hihhulikultti. Eaten Alive on yksi kovimmista kannibaalileffagengren edustajista! Ei suositella henkisesti epästabiileille tai muuten heikkohermoisille tai eläinrakkaille henkilöille.

The House by the Cemetery The House by the Cemetery (1981) Dr. Norman Boyle muuttaa perheineen Bostoniin jatkaakseen tutkimuksiaan Dr. Freudsteinin myytin selvittämiseksi. Joku alkaa murhaamaan brutaalisti Boylejen lähimmäisiä ja perheen poikakin näkee outoja hallusinaatioita Dr. Freudsteinin kuolleesta tyttäristä. Kaikki ei siis mene putkeen. Onko Dr. Freudsteinillä näppinsä pelissä? Stanley Kubrickin Shiningiä lainaava House by the Cemetery on ohjaaja Lucio fulcin maineekkaan "zombi-trilogian" (City of the Living Dead, The Beyond, House by the Cemetery) päätösosa. Ohjaaja ei säästele verta yrittäessään ylittää trilogian edellisten osien näyttävät kuolinkohtaukset. Eipä ihmekään että House of the Cemetery ja muut Fulcin zombie elokuvat kiikkuivat vielä pitkään 90-luvulle britannian pahamaineisella Video Nasties -listalla. Huom! Elokuvan alkukuvana esitetään aikaisemmin esittämätön Mielipuolen trailershow osa 8!

The Hands of Orlac The Hands of Orlac (1924) Maailman kuulu pianisti Paul Orlack menettää kätensä brutaalissa rautatieonnettomuudessa. Lääketieteen avulla miehelle asennetaan uudet kätöset. Käy kuitenkin ilmi, että uudet kädet ovat aikaisemmin kuuluneet julmalle murhaajalle ja että käsillä on oma tahto... Tuima kauhuelokuva pimeneviin syysiltoihin. Kolkosta säestyksestä vastaa viime vuoden tapaan Antti Utriainen ja Tuure Paalanen.

Hot Fuzz Hot Fuzz (2007) Toimintakomediassa Lontoolainen kyttä Nicholas Andgel saa siirron liiallisen tehokkuutensa ansiosta maaseudun kyläpahaseen. Jotain outoa on kuitenkin tekeillä kylän hienostuneiden kulissien takana ja pian Angel onkin keskellä outoa salaliittoa. Ohjaaja Edgar Wrightin ja näyttelijöiden Simon Pegg ja Edgar Wright -kolmikon luoman "Cornetto"-trilogian keskimmäinen osa ei säästele kovaotteisessa toiminnassa ja veriroiskeissaa. Siinä missä Shaun of the Dead oli kunninanosoitus zombie-elokuvalle, kumartaa Hot Fuzz kyttäelokuvien suuntaan ja ottaa kaiken irti gengren tyypillisimmistä kliseistä.

Shaun of the Dead Shaun of the Dead (2004) Shaun päättää ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa elämänsä kertaheitolla järjestykseen. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu Lontoossa puhkeava Zombie-epidemia. Brittiläistä komediaa ja splatteriä saumattomasti yhdistelevä leffa loistaa nokkelalla dialogillaan ja zombie-kliseitä nerokkaasti hyödyntävällä käsikirjoituksellaan. Siinä missä samana vuonna ilmestynyt Zack Snyderin remake George A. Romeron Dawn of the Deadista otti itsensä haudanvakavasti, Shaun of the Dead ei niin tee, vaan antaa palaa urku auki alusta loppuun asti. Tätä elokuvaa ja Dawn of the Deadia voi pitää vastuussa 2000-luvun zombi-elokuvabuumin käynnistämisestä. Huolimatta siitä pitääkö sitä hyvänä vai huonona meriittinä, on tämä elokuva ehdottomasti must see isolta kankaalta!

The Worlds End The Worlds End (2013) Viisi lapsuuden ystävää yhdistävät voimansa toistaakseen 20 vuotta sitten tekemänsä huikean pubíkierroksensa. Heidän päätepisteenään on kotikaupunkinsa vanha pubi "World's End", mutta matkan varrella pojat huomaavat, että matka World's Endiin muuttuu taisteluksi koko ihmiskunnan olemassaolosta! Shaun of the Deadista ja Hot Fuzzista tuttu kolmikko Wright, Pegg ja Frost kokeilevat kynsiään tieteiselokuvan parissa! Tämä on yksi vuoden odotetuimpia ensi-iltoja. Alunperin Finnkino perui elokuvan maahantuonnin Suomeen, mutta fanien valtavan vastalauseryöpyn johdosta oli Finnkinon pakko pyörtää puheensa ja tuoda The Worlds End kankaille Suomessakin. Tampereen ennakkonäytös vain Cinemadromessa!

Stitches Stitches (2012) 80-luku on palannut ainakin yhden elokuvan edestä! Stitchesin valttikortteja ovat perinteisellä tyylillä tehtyä Slasher-jännitystä sekä vanhan liiton käsintehdyt gore-efektit! Murhattu klovni palaa teurastamaan teinit, jotka ovat kepposellaan aiheuttaneet hänelle tuskallisen, joskaan ei terminaalisen kuoleman. Ruumiita syntyy hurjaan tahtiin ja veri lentää! Tampereen ensi-ilta van meillä!

Carnival of Souls Carnival of Souls (1962) On kunnia-asia saada esittää Carnival Of Souls osana Cinemadromen Halloween Specialia. Tunnelmallinen elokuva kertoo auto-onnettomuudesta selviävästä naisesta, joka alkaa toistuvasti tuntea houkutusta hylätyn tivolin tienoille. Vaanivalla musiikilla säästeliäästi säestetty leffa luottaa verkkaiseen kerrontaan. Ohjaaja Herk Harvey luo tunnelmaa hyvin minimalistisin keinoin ja annostelee herkullisia säväreitä niin tyystin oikeilla hetkillä että ohjaajaa on pakko pitää luonnonlahjakkuutena. Minibudjetilla 16 milliselle filmille mustavalkoisena kuvattu elokuva on sittemmin kohonnut kulttimaineeseen psykologisen trillerin/kauhuelokuvan merkkipaaluna. Jos tämä elokuva on jäänyt toistaiseksi näkemättä niin virhe kannattaa korjata suunnilleen nyt. Carnival Of Souls jäi ohjaaja Herk Harveyn ainoaksi pitkäksi elokuvaksi ja sen voi mainita vaikkapa Deranged-elokuvan yhteydessä, joka sekin on on nakutettu kauhuelokuvan historiaan ohjaajansa ainoana työnä.

Youre Next Youre Next (2011) Koti-invaasio horror saa uusia piirteitä elokuvassa You're Next. Davidsonin perheen juhlat saavat ikävän käänteen kuin joukko naamioituneita ja kirveitä heiluttavia hulluja murhaajia tunkeutuu taloon. Runsas, verinen väkivalta ja splatter eivät jätä paatuneintakaan Gorehoundia kylmäksi!

Cinemadrome 666

Kevät 2013

Five Element Ninjas Five Element Ninjas (1982) Five Element Ninjas tuo 1980-luvulla muodikkaat ninjasoturit Chang Chehin mytologiseen maailmaan, jossa ollaan rinta kaarella kuin sankarihevibändissä. Kaksi veljeskuntaa kamppailee taistelulajimaailman ykkösasemasta. Kieromman klaanin palveluksessa on japanilaisia ninjoja, joilla on “viiden alkuaineen” (vesi, maa, tuli, ilma, kulta) mukaiset vehkeet ja värikoodit. Ansoista ja väijytyksistä ainoana selviytynyt nuori urho etsii uuden mestarin, joka opettaa nujertamaan japanilaiset näiden omin keinoin. Järjettömän vetävä finaaliosuus kuvaa uuden antininja-iskuryhmän strategisten temppujen putkea. Koreografia on väsymättömän etevää, erikoisaseet viuhuvat ja “se on siinä” -huippuhetket seuraavat toisiaan. Ei jää epäselväksi, missä Chehin apulaisena aloittanut John Woo oppi tekemään megalomaanisia taistelukohtauksia. Jenkki-ihailija Quentin Tarantino puolestaan toteutti Kill Bill vol .1:n gore-efektit Chang Chehin keksimällä “tekoverta kondomiin” -metodilla. Five Element Ninjasissa menetelmä oli vielä kovemmassa käytössä. Verta roiskuaa kuin härän kurkusta! Teksti: Night Visions

Bel Ami Bel Ami (1975) Ruotsalainen Mac Ahlberg (1931–2012) muistetaan näyttävästä kansainvälisestä urastaan genre-elokuvien kuvaajana. Charles Bandin Empire Pictures ja Full Moon Entertainment -yhtiöille Ahlberg työskenteli kolmisenkymmentä kertaa kuvaten kaikki Stuart Gordonin maineikkaimmat ohjaukset Re-Animatorista alkaen sekä Renny Harlinin jenkkidebyytin Vankila. Ahlbergin viimeiseksi työksi jäi kuvaus Bandin ohjaukseen Evil Bong vuonna 2006. Jo 1960-luvun puolivälissä Ahlberg kuitenkin löi itsensä läpi myös ohjaajana tanskalais-ruotsalaisilla eroottisilla merkkiteoksilla Minä – nainen ja Minä markiisi. 1970-luvun puolivälissä hän ohjasi hardcorea salanimellä Bert Torn. Paljon myöhemmin Ahlbergin vankka kokemus erotiikasta, Suomessa asuva tytär sekä aiempi työskentely Renny Harlinin kanssa johdattivat hänet kuvaamaan Markus Selinin tuottaman ja Aku Louhimiehen ohjaaman modernin suomalaisen elokuvan klassikon Levottomat. Guy de Maupassant -filmatisointi Bel Ami edustaa Ahlbergin 1970-luvun ohjaustöiden kärkeä. Se on myös poikkeuksellisen toimiva yhdistelmä slapstick-huumoria ja kovaa pornoa. Juuri edesmenneen Harry Reemsin (Syvä kurkku) esittämä Ny Moral -lehden toimittaja valmistelee paheksuvaa reportaasia kilpailevan Playhouse-lehden eroottispainotteisesta taidenäyttelystä. Nopeasti Playhousen naispuoliset työntekijät kuitenkin saavat toimittaja-paran lankeamaan syntisiin lihan iloihin.

Death Wish 3 Death Wish 3 (1985) Charles Bronson palaa kankaalle Paul Kerseynä, konnien pelkäämänä vigilante-kostajana. Tällä kertaa Paul Kersey palaa New Yorkiin vain huomatakseen, että kadut ovat täynnä rikollista saastaa, jotka hänen mielestään pitää tappaa kuin torakat: ei ole hyötyä tappaa vain osaa heistä, pitää tappaa kaikki! Edesmennyt brittiohjaaja Michael Winner (1935–2013) huipentaa luomansa elokuvasarja hurjan raivokkaaseen väkivaltafantasiaan, jossa kaikki ongelmat ovat ratkottavissa väkivaltaa käyttämällä. Tavallaan Death Wish 3 on parodia sarjan aikaisemmista osista, jossa kaikki nupit ovat käännetty kaakkoon! Elokuvan katurikolliset ovat puhtaasti pahoja, kaikki kunnolliset asukkaat ovat luonnollisesti hyviä, eikä poliisiin voi luottaa. Siispä Magnum, raskas konekivääri ja kevyt kertakäyttö sinko pääsee laulamaan! Vigilantismi ei ole ainoastaan hyvä vaihtoehto, se on ainoa vaihtoehto jos haluaa selvitä hengissä vuoden 1985 New Yorkissa!

Maniac Maniac (2012) William Lustigin ohjaama Maniac (1980) on maailmanhistorian parhaita hulluuselokuvia ja kaikista amerikkalaisista slasher-genren teoksista koskettavin. Naisia öisin skalpeeraavaa, mutta ennen kaikkea yksinäisyyden musertamaa Frank Zitoa näytteli uskomaton Joe Spinell. Kuinka tehdä remake klassikosta, jonka valtit olivat Spinellin ainutlaatuinen olemus, Lustigin siekailemattomuus sekä sellainen saastan ja pelon New York, jota ei enää ole? Franck Khalfounin ohjaama uusi Maniac ottaa luulot pois heti alussa, kun Elijah Woodin esittämä Frank Zito seuraa uhriaan. Elokuvan nimi ilmestyy valkokankaalle peittämään lähikuvaa naisesta, jonka kalloon veitsi menee suusta ja tulee ulos päälaelta. Tarina on sijoitettu Los Angelesiin, joka on modernille vieraantumistarinalle oivallisin miljöö. Khalfounin toinen suuri oivallus on kertoa koko elokuva subjektiivisesti Ziton näkökulmasta. Woodistä nähdään kädet ja joskus kasvot, kun kohdalle sattuu heijastava pinta. Alkuperäisen Maniacin henki on sisäistetty täydellisesti. Maniac on yhtä raaka kuin surumielinen. Se pakottaa katsojan tuntemaan Zitoa kohtaan sekä vihaa että myötätuntoa. Musiikki on tyylikästä pastissia 1980-luvun alun syntetisaattorisoundtrackien klassikoista. Kuvaston pitelemättömyydestä voi kiittää sitä, että Maniac on kielestä ja näyttelijöistä huolimatta Alexandre Ajan (Haute Tension) luotsaama ranskalainen tuotanto: siellä ei tunneta sensuuria. Teksi: Night Visions

Crocodile Crocodile (1980) Dick Randall tunnetaan lukuisien low-budget exploitaatioelokuvien tuottajana, joiden joukosta on noussut monta kulttiklassikoksi muodostunutta teosta kuten Supersonic Man, Ninja Strikes Back ja Pieces. Hän tuotti 80-luvun alkupuolella elokuvia leikkaa ja liimaa –menetelmällä eritoten Kaakkois-Aasiassa, jossa elokuvan tekeminen oli halpaa ja lopputulos eksoottista. Yksi tämän ajan hervottomimmista tuotoksista on thaimaalainen Crocodile. Crocodile on vertahyytävä kuvaus siitä, mihin luonnonvoimien kanssa pelleily voi johtaa. Ekologista sanomaa runnoo perille säälimätön jättiläiskrokotiili, jonka voimat vetävät vertoja japanilaisen hirviöelokuvan klassikkosankareille. Tälläkin kertaa luontoäidin pasmat on saatu täydellisesti sekaisin atomienergialla. Tarinan keskipisteessä on Kaakkois-Aasiassa unelmalomaa viettävä tohtori Akom, joka saa tietää rakkaimpiensa silpouneen jauhelihaksi supervoimaisen pedon hampaissa. Saalistus käynnistyy veren maku suussa – ja on saatettava päätökseen hinnalla millä hyvänsä. Crocodilen alkukuvana nähnään jo perinteeksi muodostunut Cinemadrome-spesiaali "Mielipuolen trailer-show"! Teksti: Night Visions

Evil Dead Evil Dead (2013) Remake Sam Raimin ehkäpä kaikkien aikojen arvostetuimmasta kauhuklassikosta Evil Dead vuodelta 1981 saa Suomen ensi-iltansa Cinemadrome 666 tapahtumassa! Juonikuviota tuskin tässä yhteydessä tarvitsee Cinemadromen yleisölle alkaa selittämään. Tärkeää on tietää että ohjaaja Fede Alvarez sekä tuottajat Robert Tapert, Sam Raimi ja Bruce Campbell ovat pitäneet huolta että Evil Dead 2013 on uskollinen alkuperäisen elokuvan intensiivisyydelle, tunnelmalle sekä verisyydelle!

Bullet to the Head Bullet to the Head (2012) Parhaassa ja tunnelmaltaan rajuimmassa elokuvassaan yli 20 vuoteen Sylvester Stallone palaa asian kovimpaan ytimeen neworleanslaisena palkkamurhaaja Jimmy Bobona, jonka lähipiiri harventuu rankasti. Partnerinsa menettäneen poliisietsivä Kwonin (korealaistaustainen Sung Kang) kanssa yllättävään yhteistyöhön ryhtyvä sadistis-tehokas Bobo saa pian vihiä siitä, kuka johtaa listimisoperaatiota. On aika jäljittää kaikki pirulaiset – ja listiä heidät. Bullet to the Head on lahjakkaiden tekijöiden paluu siihen 1980-luvun armottomaan, yhtä paljon rujosta film noirista kuin Peckinpahin veribaleteista ammentavaan toimintatyyliin, jossa ei ajatella nuorisokatsojien ikärajahaaveita ja popcorn-toiveita vaan toteutetaan aitoa asiaa odottavan aikuisyleisön vaatimukset. Ohjaaja on Walter Hill, joka käytännössä keksi svengaavan mutta rujon amerikkalaisen action-tarinankerronnan. Old school-guru Hill yhdistää taas voimansa parhaat elokuvansa (Warriors, 48 tuntia, Liekehtivät kadut) tuottaneen Joel Silverin kanssa. Pahis-sivurooleissa nähdään Christian Slater sekä uutena Conanina nähty Jason Momoa, josta Syltty ottaa lopussa komeasti mittaa kirveet käsissä. Lupaus: kukaan ei jää itkemään laastarien perään.

Zomba di Mare Zomba di Mare (2013) Zomba di Mare – maailmanloppu italialaisittain Italialaiset vaihto-opiskelijat kohtaavat suomalaisia zombeja. Kumpi syödään, italiaano vai zombi? Zomba di Mare on elokuva pienistä ihmisistä ja isosta ruokahalusta. Tuhtia mättöä, joka ei ole taidetta eikä roskaa, eikä varsinkaan mitään niiden väliltä. Toista tällaista ei tule ihan äkkiä vastaan. Zomba di Mare saattaa vaikuttaa tuttuakin tutummalta tarinalta, mutta tällaista elokuvaa et totisesti ole ennen nähnyt.

Cinemadrome: MAAILMANLOPPU

Syksy 2012

The Revenge of the Earthquake The Revenge of the Earthquake (2012) Jack Shaker on maailman kovin maanjäristysten metsästäjä. Hän joutuu kuitenkin lopettamaan ammattinsa traagisen onnettomuuden jälkeen joka vaati hänen parhaan kaverinsa, Mr. Sam Smokerin, hengen. Jack päättää muuttaa suomeen koska siellä ei ole maanjäristyksiä. Kolme vuotta myöhemmin maa alkaa järisemään suomessakin koska itsetietoinen ja pirun vihainen TROTEQ-luokan maanjäristys on jäljittänyt Jackin olinpaikan... Elokuvan pituus on n. 30 min. Luvassa myös muuta hauskaa ohjelmistoa! Tarvittaessa pyöritetään toinenkin näytös alkaen klo 22.

Cinemadrome A New Beginning

Syksy 2012

Death Weekend Death Weekend (1976) Sam Peckinpahin voimakkaan Straw Dogsin suosiolla rahastamaan tehty harvinainen Death Weekend (House by the Lake) ylittää monin paikoin esikuvansa rankkuudessaan! Hyvin toimeentuleva pariskunta matkustaa maaseudulle kaupunkielämän kiireitä pakoon. Matkalla kartanolleen pariskunta törmää humalaiseen raivopääjengiin, joka seuraa pariskuntaa kartanolle. Viikonlopun mittainen piina murhine ja raiskauksineen voi alkaa!

Shogun Assassin Shogun Assassin (1980) Kostoa janoava Shogunin pyöveli, Lone Wolf, matkaa maita ja mantuja poikansa Daigoron kanssa työntäen edellään teräasein varustettuja lastenvaunuja. Lukemattoman moni ihminen saa maistaa Lone Wolfin tappavaa terästä ennenkö lopullinen taistelu Shogunia vastaan on ohi! Shogun Assassin on amerikkalaisten uudelleen leikkaama ja rytmittävä elokuva, jonka pohjana on käytetty japanilaista kuuden elokuvan Baby Cart -sarjaa (tarkalleen ottaen vain kahta ensimmäistä). Tämä ei silti tarkottaisi että kyseessä on raiskattu rahastusversio alkuperäisteoksesta. Ei, kyseessä on omillaan seisova huikean visuaalinen ja verinen kostotarina teräksisellä syntikkasoundtrackillä varustettuna!

Howling Howling (1981) Joe Danten Howling tuppaa aina jäädä John Landisin ihmissusileffan The American Werewolf in London varjoon. Siinä missä Landisin elokuva on muutamalla rajulla kohtauksella varustettu kiltihkö kauhukomedia, on Howling puolestaan sitä itseään, puhdasta kauhua! Uutisankkuri matkaa hermolomalle jouduttuaan sarjamurhaajan päällekäymäksi. Pian käy kuitenkin ilmi että kyseisen parantolan potilaat eivät ole siltä mille he näyttävät. He eivät ole edes ihmisiä...

The Phantom of the Opera The Phantom of the Opera (1925) Oopperan kummitus lienee yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista kauhuelokuvan klassikoista eikä klassikko-sanaa tässä tapauksessa tarvitse pahemmin liioitella. Elokuvassa salaperäinen kummitus painostaa kuuluisaa oopperalaulajatarta luovuttamaan roolinsa vähemmän tunnetulle naiselle. Sittemmin useaan kertaan filmatusta tarinasta nähdään nyt se alkuperäinen, vuoden 1925 versio elävän musiikin säestyksellä. Säestyksestä vastaa Ukulele Igor & Antti Utriainen sekä Timo Tuppurainen.

The ABCS of Death The ABCS of Death (2012) 27 ohjaajaa, 26 tapaa kuolla. Vuoden genretapaus niputtaa lahjakkaimmat nuoren polven elokuvantekijät 15 maasta poikkeuksellisen kovan haasteen eteen. Aihiona on kuolemaa käsittelevä modernin kauhun aapiskirja, johon jokainen ohjaaja on luonut yhtä kirjainta vastaavan jakson. Värikkäälle tekijäjoukolle on suotu täydellinen taiteellinen vapaus. Kattoteeman lisäksi ainoa käsiä sitova rajoite on ollut jaksojen tiukasti rajattu kesto. Viime vuosien kohutuimmista provokaattoreista mukana ovat mm. A Serbian Film -ohjaaja Srdan Spasojevic ja Marcel Sarmiento, epämukavia väristyksiä herättäneen nekrofiliazombeilun Deadgirlin toinen tekjä. Erityisesti Sarmienton visio koiratappelusta jää kummittelemaan mieleen vielä pitkään kaiken visuaalisen vyörytyksen jälkeen. Äärimmilleen tyylitellyn näkemyksen aiheesta tarjoilevat Amer-ohjaajat Hélène Cattet ja Bruno Forzani; kaksikon O-kirjain tarkoittaa tietenkin Orgasmia. Pohjoismaista väriä tuovat tanskalaisanimaattori Anders Morgenthaler (Princess) ja norjalainen Thomas Cappelen Malling (Norwegian Ninja). Itseoikeutetusti mukana ovat myös Japanin uuden aallon splatter-kuninkaat Noboru Iguchi ja Yoshihiro Nishimura sekä viimevuotisen NV-suosikin Deadballin ohjaaja Yudai Yamaguchi. The ABCs of Death saattaa hyvinkin olla genre-elokuvahistorian kunniahimoisin antologiaelokuva. Monipolvisen tekoprosessin ovat saattaneet loppuun tuottajat Ant Timpson ja Tim League. Uusiseelantilainen Timpson on eteläisen pallonpuoliskon johtavia genreguruja ja elokuvakeräilijöitä, League tunnetaan paitsi elokuvalevittäjänä, myös Pohjois-Amerikan tärkeimmän fantasiaelokuvatapahtuman, Austinin Fantastic Festin perustajana ja johtajana. teksti: Night Visions

God Bless America God Bless America (2012) ”Väkivaltainen elokuva kiltteydestä”, kuuluu käsikirjoittaja-ohjaaja Bobcat Goldthwaitin luonnehdinta God Bless Americasta. Se on myös väkevä toimintakomedia, jonka musta huumori koettelee kipupisteitä vimmaisesti. Kuoren alla muhii ketterän road movien muodon saava satiiri, joka suorittaa amerikkalaisen nykykulttuurin ruumiinavauksen raskaalla asearsenaalilla, loppuun asti pirullisesti virnistellen. Elämän pahanpäiväisesti kolhima 45-vuotias Frank kokee valaistuksen kanavasurffaillessaan kotisohvalla. Hänen ympärillään velloo tyhmistämisen kulttuuri, jossa ihannoidaan ääliöitä ja kannustetaan ilkeilyyn ja omaan napaan tuijottamiseen. Vaaditaan äärimmäisiä toimenpiteitä. Frank tarttuu aseeseen, varastaa alleen päheän keltaisen Mustangin ja lähtee armottomalle ristiretkelle paremman maailman puolesta. Aisaparikseen hän saa 16-vuotiaan Roxyn, joka tarkkailee maailmaa kylmäävän tarkkanäköisesti. 2000-luvun Bonnien ja Clyden odysseia etenee halki Yhdysvaltojen, ja yhteiskunnan mätäpaiseet puhkoutuvat matkan varrella rapeasti roiskuen. Frankin suorasukainen irtiotto tuo mieleen Michael Douglasin raivon Rankassa päivässä. Keski-ikäisen miehen ja teinitytön suhteen värinässä on häivähdyksiä Luc Bessonin Leonista. Oivaltava dialogi on lähellä Junoa, vaikka halveksiikin sitä avoimesti. Vauhdin kiihtyessä Frank ja Roxy ovat paikoin kuin Natural Born Killersin Mickey ja Mallory. teksti: Night Visions

The Bay The Bay (2012) Veteraaniohjaaja Barry Levinson on palannut pitkän taoan jälkeen scifin pariin. Ja hyvä niin, sillä The Bay on erittäin mielenkiintoinen uutuus. Nuori ja innokas tv-toimittajaharjoittelija Donna (Kether Donohue) tietää saaneensa elämänsä keikan. Hän on kaksin kuvaajansa kanssa raportoimassa Clarigen merenrantakaupungin itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksista. Ravunsyöntikilpailut eivät mene ihan putkeen sillä pian osa ihmisistä alkaa saamaan hirvittäviä iho-oireita ja verisiä oksentelukohtauksia. Pakokauhun levitessä joku ehdottaa, että ongelmat saattaisivat liittyä meriveteen. Epäilyt kuitataan olankohautuksilla – ja pian virkavalta on jo sulkenut kaikki tiet kaupungista ulos. Vaikka Paranormal Activityn tai Blair Witch Projectin kaltaiset reality -vetoiset leffat tympisivätkin, on The Bay silti todella tiukkaa katsottavaa!

Rambo Rambo (2008) Tällä kertaa viidakoissa parikymmentä vuotta lymyillyt Rambo lähtee vastahakoisesti pelastamaan sotilasjuntan kaappaamia lähetyssaarnaajia Burman julmiin olosuhteisiin. Rambo korvaa sarjakuvamaisen toiminnan nihilistisellä maailmankuvalla ja inhorealistisella väkivallalla. Stallone luotsaa kulttihahmonsa onnistuneesti 2000-luvulle. Rambo osoittaa uudella vuosituhannellakin olevan tehokas tappaja kun tilanne sitä vaatii.

Rambo III Rambo III (1988) Kolmas elokuva lähettää Rambon Afganistaniin. Tällä kertaa tehtävä ei ole USA:n puolesta vaan kysymyksessä on ystävän pelastaminen ilkeiden neuvostomiehittäjien kynsistä. Huikeat taistelukohtaukset seuraavat toisiaan eikä pommeissa tai veripanoksissa säästellä. Elokuva olikin valmistumishetkellään maailman kallein. Elokuvaa leikattiin englannissa minuutin verran, ensimmäistä suomalaista VHS-versiota leikattiin huimat 9 minuuttia ja rapiat. Cinemadromessa esitetään leikkaamaton suomalainen 35mm teatterikopio.

Rambo First Blood Part II Rambo First Blood Part II (1985) Ykkösosan pessimistinen maailmankuva saa väistyä suoraviivaisemman toiminnan tieltä kun Rambo lähtee suorittamaan vaarallista tiedustelutehtävää vietnamissa. Tehtävänanto pitää sisällään vain tiedustelua, ei taistelua vihollisen kanssa. Toisin kuitenkin käy ja Rambo ajautuu veriseen taisteluun vietnamin kommunistisen hallinnon ja neuvostopataljoonan kanssa. Elokuva oli aikanaan valtava menestys ja presidentti Ronald Reaganin suosikkifilmi. Viimeistään tämä leffa teki Sylvester Stallonesta megatähden. Yksi 80-luvun puhdasverisimmistä toimintaelokuvista on tässä! Elokuvatarkastamon aikanaan leikkaamat 24 sekuntia on restauroitu tähän esityskopioon.

First Blood First Blood (1982) Rambo ei esittelyjä juuri kaipaa: Kyseessä on yksi 80-luvun merkittävimmistä amerikkalaisista pop-kulttuuri-ikoneista. Kylmän sodan ruumiillistuma joka öljyttyine lihaksineen käänsi yksinään kauhun tasapainon amerikkalaisten hyväksi. Siksi onkin hyvä muistaa että sarjan ensimmäinen elokuva, First Blood, on hyvin erilainen kuin kaksi seuraavaa jatko-osaansa. John Rambo on yksinäinen, vaitonainen ja sinällään harmiton vietnam-veteraani joka haluaa pistäytyä pikkukaupungissa syömässä ja lepäämässä. Kulkureita vihaava punaniskasheriffi ei tästä ajatuksesta pidä ja kärhämän jälkeen Rambo vangitaan. Hetkeä myöhemmin Rambo pakenee poliisia metsiin ja julistaa yhden miehen sodan koko kylää vastaan. HUOM! Paras Rambo-asu katsojien keskuudesta palkitaan!

The Boogeyman The Boogeyman (1980) Nuori tyttö todistaa veljensä murhan peilin kautta. Samaan aikaan peiliin taltioituu paha henki. 20 vuotta myöhemmin peili rikkoutuu ja paholainen pääsee valloilleen teurastamaan pikkukaupungin väkeä. Kulttimainetta nauttiva Ulli Lommelin kasarikauhun kalkkuna on parhaimmillaan nautittuna keskiyön jälkeen, pimeässä elokuvateatterissa, outojen ihmisten keskellä...

Frogs Frogs (1972) 70-luvulla (kenties Tappajahain innoittamana) suosittu kauhuelokuvien alagengre oli eläinkauhu. Nimestään huolimatta Frogs marssittaa sammakoiden lisäksi valkokankaalle myös muita eläinkunnan jäseniä kuten käärmeitä, lintuja ja perhosia(?). Verenhimoinen tappajaeläinlauma käy kartanolla lomaansa viettävän seureen kimppuun armotta! Today -the Pond! Tomorrow -the world!

Anguish Anguish (1987) Espanjalaisohjaaja Bigas Lunan harvinainen kulttiklassikko näytetään nyt ensimmäistä kertaa Tampereella ja kyseessä on elokuva joka on ehdottomasti nähtävä pimeässä salissa, isolta kankaalta, outojen ihmisten seurassa. Et voi nimittäin koskaan tietää istuuko takanasi vaikeasta äiti-poika suhteesta kärsivä mielenvikainen silmäkidurgi, joka odottaa hetkeä jolloin pääsee kaivamaan silmäsi kuopistaan ulos ja viemään silmämunasi kotio lasipurkissa äitinsä iloksi. Tässä elokuvassa ollaan siis elokuvateatterin hämärässä ja siellä seurataan elokuvaa "The Mommy". Katsomossa vaaniin edellä kuvatun kaltainen mielipuoli ja pian elokuvan ja katsomon tapahtuman nivoutuvat mielenkiintoisesti toisiinsa. Elokuva elokuvan sisällä konseptia on harvoin käytetty näin taidokkaasti. Tämä kannattaa ehdottomasti katsoa isolta kankaalta!

Cinemadrome The Final Chapter

Kevät 2012

Zombie Zombie (1979) Goren kummisetänä tunnettu edesmennyt italialaiskauhuohjaaja Lucio Fulci kuvasi 70-80-luvun taitteessa joukon splatter-elokuvan klassikoita, joista tämä ensimmäinen, Zombie, lienee se kaikkein tunnetuin. Nopealla aikataululla George A. Romeron Dawn of the Deadia rahastamaan kyhätty Zombie on paljon enemmän kuin halpa Romero rip off. Tarinassa palataan Zombejen alkulähteeseen, Voodoo-myyttien maailmaan. Tapahtumat saavat alkunsa kun New Yorkin satamaan ajelehtii kalman käryinen hylätty purjevene. Asiaa tutkimaan lähtevä journalisti matkaa kaukaiselle karibian saarelle vain löytääkseen alati kasvavan elävien kuolleiden armeijan... Fulci heittää villejä Giannetto De Rossin splatteria ruudulle katsojien riemuksi tunnelmallisen Fabio Frizzin klassikkosoundtrackin soidessa... Tämä on harvinaista herkkua Tampereen kankailla! Tätä näytöstä et halua jättää näkemättä! HUOM! ELOKUVAN ALKUKUVANA NÄHDÄÄN SUOMALAINEN ZOMBIE-LEFFA "ZOMBA INTENSO"!!

Dragon on Fire Dragon on Fire (1978) Martial arts -tähti Bruce Leen kuolema synnytti haudanryöstöä muistuttaneen pop-kulttuuri-ilmiön, miehen maineella toinen toistaan arveuttavammin ratsastaneiden bruceploitaatioelokuvien aallon. Dragon on Fire on kenties kaikkien aikojen paras brucesploitaatioelokuva – ja puolitoista tuntia mielisairauden ytimessä. Kuten jo traileri mainostaa: “Bruce Lee is back at his greatest!” Tätä tuskin kukaan tohtii epäillä. Tosin Leen kuolemasta oli kulunut elokuvan ensi-illan aikoihin jo viisi vuotta. Joseph Velascon ja Dick Randallin kaltaisten lajityypin helppoheikkituottajien jalanjäljillä ovat nyt hämäräperäiset hongkongilaistuottajat Joseph Lai ja Tomas Tang, jotka myöhemmin tehtailivat satoja ninja-aiheisia vedätyksiä. Nyt kuningasajatus oli useamman Bruce Lee -imitaattorin niputtaminen samaan elokuvaan. Juonen keskiössä on amerikkalainen Sammy (Samuel Walls), joka on joutunut syntipukiksi gangstereiden valtataistelussa. Tilanteesta selvitäkseen hän tarvitsee apua Dragon Yungilta.Tai sitten Dragon Hungilta. Tai toiselta Dragon Hungilta. Tai sittenkin hänen veljeltään Bruce Hungilta… Yhdennäköisyys- ja nimiväärinkäsityksiä on niin paljon, etteivät tekijätkään vaikuta pysyneen perässä. Kuumehouretta muistuttavan Dragon on Firen tunnelmakirjo vaihtelee sikailukomediasta viileisiin topless-baareihin, ja jopa buddhalaisia oppeja ehditään tulkitsemaan varsin luovalla tavalla. Taistelukohtauksiltaan elokuva on ehtaa hongkongilaista laatua: kuvattu ja koreografioitu dynaamisesti.

Ninja Turf Ninja Turf (1985) Koulujengejä! Räyhäjengejä! Huumejengejä! Entä miten olisi yakuza? Ninja Turf on 1980-luvun jengielokuvabuumin korealais-amerikkalainen kontribuutio. Tappelukohtausten yllättävä potku kirvoitti elokuvalle vuonna 1989 Valtion elokuvatarkastamon kokonaan kielletty -ansiomerkin. High schoolia käyvä korealainen maahanmuuttaja Young (Jun Chong) alkaa kavereineen tehdä järjestyksenvalvontabisnestä Los Angelesin nuhruisen hämärillä kujilla. Perhesuhteet rakoilevat ja huumerahat houkuttelevat, mistä seuraa kohtalokas välienselvittely. Ninja Turf on jo 1970-luvulla aktiivisen eteläkorealaisen action-ohjaaja Woo-sang Parkin ensimmäinen amerikkalaistyö. Tekijän pessimistinen tyyli ja outo huumori erottuvat halpa-actionista. Ratkaisut pistävät miettimään, mitä itse tekisit didgeridoolla Alkossa tai samuraimiekalla modernin taiteen museossa. Pääosassa nähtävä Jun Chong on Yhdysvaltoihin muuttanut taidokas taekwondo-mies, jonka varhaistuotannosta kovimmat kung fu -kuluttajat saattavat muistaa nimensä veroisen sekoilun Bruce Lee Fights Back From the Grave. Cameo-roolissa vilahtaa myös sittemmin scream queen -legendaksi kohonnut Brinke Stevens.

Fight for Your Life Fight for Your Life (1979) Pitkään kiellettyjen elokuvien listalla niin Suomessa kuin Englannissa ja lukemattomissa muissa maissa roikkunut Robert A. Endelsonin Fight for Your Life shokeeraa katsojiaan rankalla grindhouse-tyylisellä nuhjuisella väkivallalla ja nykymittakaavassa puistattavan rasistisella dialogillaan! Kolme vankikarkuria, valkoihoinen, meksikaani ja aasialainen valtaavat pakomatkallaan mustan perheen kodin ja rasistinen yhteenotto on väistämätön. Fight for Your Life käsittelee rasismia aikakaudelleen tyypilliseen tinkimättömään tyyliin Grindhouse-elokuvan kontekstissa, tavalla joka pelkästään jo dialogilla saa nykyajan katsojan kiemurtelemaan tuolissaan. Kun soppaan lisätään vielä aimo annos tuhtia väkivaltaa ja raiskauksia on tapaus selvä: kukkahattutädit voivat pysyä kaukana tästä näytöksestä! HUOM! ELOKUVAN ALKUKUVANA ESITETÄÄN AIHEESEEN SOPIVA GRINDHOUSE-HENKINEN MIELIPUOLEN TRAILERISHOW!

The Raid: Redemption The Raid: Redemption (2011) The Raid: Redemption on Indonesian hikisiin maisemiin sijoittuva, uskomaton ja uskomattoman väkivaltainen toimintaelokuva! Syvällä Jakartan slummeissa sijaitsee poliisinkestävä turvatalo maailman vaarallisimmille tappajille ja ganstereille. Huippuunsa koulutettu ja hampaisiin asti aseistautunut SWAT-joukkua tunkeutuu aamuyön hämärässä rakennukseen tarkoituksenaan napata pahamainenen huumeparoni. Suunnitelma menee kuitenkin pahasti pieleen ja SWAT-ryhmä huomaa olevansa loukussa talon kuudennessa kerroksessa ilman mitään muuta pakomahdollisuutta kuin ampua ja taistella tiensä murhaajien ja tappajien läpi alakertaan! Ohjaaja Gareth Evans (Merantau) ja aasian nouseva karate-tähti Iko Uwais yhdistävät jälleen voimansa ja tuovat ruudulle taatusti vuoden adrenaliinipitoisimman toimintapaukun!

The Innkeepers The Innkeepers (2011) Amerikkalaisen indie-kauhun ohjaajalupaukseksi julistettu Ti West näyttää, että taidolla ja lajityypin perinpohjaisella tuntemuksella saa aikaan ihmeitä. The Innkeepers pyöri täpötäysille saleille muun muassa Tukholman elokuvafestivaalilla – eikä syyttä. Se lunastaa yliluonnollisen old school -kauhuelokuvan lupauksen keinoin, jotka ovat nykyään yhä harvinaisempia. Teho kumpuaa uskottavista henkilöhahmoista, vankoista roolisuorituksista ja taitavasti rakennetusta tarinasta. Satavuotiaassa Yankee Pedlar Inn -majatalossa vietetään viimeistä viikonloppua ennen lopullista sulkemista. Lopun alkua odottavat rennosti kaksi uskollista työntekijää, oudohko nörttityttö Claire (Sara Paxton, The Last House On The Left) ja pornoa sekä paranormaaleja ilmiöitä harrastava Luke (Pat Healy, Operaatio Rescue Dawn). Heidän harmikseen taloon majoittuu myös vieraita: mystinen entinen tv-tähti (Kelly McGillis, Top Gun), yksinhuoltajaäiti poikansa kanssa sekä vanha mies. Hiljalleen paljastuu, etteivät he liioin ole talon ainoat asukkaat. Käsikirjoittaja-ohjaaja West iski viimeisillekin soraäänille luut kurkkuun perinnetietoisesti karmivalla The House of the Devilillä (2009). The Innkeepersissä tuotantoportaan tyylipoliisina on toiminut myös riippumattoman amerikkalaiselokuvan uskalias ja arvostettu moniosaaja Larry Fessenden (mm. Stake Land, I Sell the Dead).

Cinemadrome Re-Animated

Kevät 2012

The New York Ripper The New York Ripper (1983) Ei varsinaisesti Cinemadrome-ohjelmistoa, mutta koska Cinemadrome Reanimated -tapahtumalla ja tällä KAVA:n näytöksellä ei ole kuin kaksi päivää eroa ja aihepiiri on selkeästi samanhenkinen niin ilmoitettakoon tämä elokuva myös meidän kautta. Prostituituja ja kevytkenkäisiä naisia pilkkova Aku Ankka -äänellä käkättävä murhaaja levittää kauhua ja terroria New Yorkissa. Poliisi tutkii asiaa. Elokuvaa on syytetty väkivallan lietsomisesta naisia kohtaan. Myönnettäköön, että yksityiskohdillaan mässäilevät taidokkaasti toteutetut murhajaksot ovat vieläkin hätkähdyttävästi toteutettuja ja hienosti kuvattuja, mutta voiko kukaan ottaa tosissan tätä gengrelle tyypillisesti huonosti näyteltyä homofobista viiltelyfantasiaa? Aikanaan tosissaan sen ottivat sensuuriviranomaiset mm. Suomessa ja Briteissä, jossa pannaan asetetut kelat jouduttiin kuljettamaan maasta pois peräti poliisisaattueen saattamana! Huom! Elokuvaa ei edelleenkään voi laillisesti levittää briteissä leikkaamattomassa muodossaan. HUOM! The New York Ripper on KAVAn näytös johon voi ostaa lippuja puolta tuntia ennen näytöksen alkamista.

Basket Case 2 Basket Case 2 (1990) Jatko-osa erääseen 80-luvun kummallisimpaan kauhukulttisuosikkiin jatkaa suoraan siitä mihin Basket Casessa (1980) jäätiin: Friikkiveljekset Duane ja Belilal kiidätetään ykkösosassa saadun selkäsaunan jälkeen teho-osastolle, josta heidät kuitenkin viedään turvapaikkaan. Paikkaan, joka on täynnä heidän lisäkseen muitakin epämuodostuneita friikkejä täynnä. Eipä aikaakaan mustasukkaisuus alkaa jälleen veljesten välejä pilaamaan... Frank Henenlotterin epätavallisella huumorilla kuorrutettu kiero kauhukomedia tekee kunniaa Todd Brownin Freaksille (1932) mutta siinä missä Todd Brown käytti elokuvassaan aitoja epämuodostuneita ihmisiä, luottaa Henenlotter taidokkaiden ja mielikuvituksekkaiden maskeeraustehosteiden voimaan. Elitistin arvostelua lainatakseni: Basket Case 2 on aidosti viihdyttävä kauhukomedia ja onnistunut jatko-osa. Tuskin missään muussa elokuvassa on mahdollista nähdä näin paljon friikkien välistä seksiä.

Re-Animator Re-Animator (1985) Tri. Herbert West harjoittaa lääkiksen kampuksella epämääräisiä kokeita joiden tavoitteena on voittaa itse kuolema. Neonvihreänä hohkaava mysteerinen seerumi saa aikaan kissan ruumiissa hämmästyttäviä reaktioita ja eipä aikaakaan kuin West laajentaa kokeensa kampuksen ruumishuoneelle kaoottisin seurauksin... H.P. Lovecraftin tarinaan perustuva leffa pitää sisällään aimo annoksen käveleviä kalmoja, mahasta uloshyppääviä suolia, zombie kissoja sekä suuseksiä harrastavan irtopään! Kasarikauhun huikeimpiin suorituksiin lukeutuva zombieleffa Re-Animator toimittaa juuri sen mitä nimestäkin voi jo päätellä: Kauhua ja huumoria, verta sekä ruumiita koko rahan edestä ja takaa! HUOM! Leffan alkukuvana näytetään jälleen uusi episodi jo käsitteeksi muodostuneesta mielipuolen traileri-showsta! Hulvatonta matskua luvassa taas... Lue arvio Elitististä

Findie -hikeä, tekoverta ja kyyneliä Findie -hikeä, tekoverta ja kyyneliä (2012) Findie - Hikeä, Tekoverta ja Kyyneliä on ottanut missiokseen selvittää suomalaisen indie-elokuvan tilan vuonna 2011. Millaista on tehdä leffoja salamavalojen toisella puolella? Ketkä näitä leffoja tekevät ja mitä he ajattelevat tekemisistään. Mukaan ovat päässeet mm. Samuli Torssonen, Ville Lähde & Matti Kuusniemi, Saara Konttinen, Miro Laiho, Miika Ullakko, Miikka Haleyi & Henri Huttunen ja Aki Tulikari. Lisäksi dokkarissa tullaan vierailemaan leffatapahtumassa, mm. Kinoksessa Lahdessa sekä Love Between Storeys -leffan ensi-illassa Helsingissä. Eikä tässä vielä kaikki... Findie-dokumentissa tullaan esittämään runsaasti katkelmia erilaisista leffoista. Huom! Findie -hikeä, tekoverta ja kyyneliä elokuvaan vapaa pääsy!

Cinemadrome Halloween special

Syksy 2011

Ils Ils (2006) Aivan liian vähällle huomiolle jäänyt pariskunta pulassa -teemainen elokuva, jossa pariskunta on, no, yllättäen pulassa syrjäisessä kotitalossaan kun illan tullen he eivät enää olekaan yksin kotona. Digivideolle kuvattu leffa näyttää armottoman synkeältä ja kylmältä ja sellaiseksi muuttuu meno elokuvassa muutenkin. Perustuu väitettävästi tositapahtumiin, mutta eihän tällaista oikeasti tapahdu..

The Wicker Man The Wicker Man (1973) Poliisi saapuu Skotlantilaiselle saarelle tutkimaan nuoren tytön katoamista. Saaren asukaat kieltävät moista koskaan tapahtuneen, mutta iloluontoisista houkutuksista huolimatta oikeamielinen poliisimies pysyy kovana ja selvittää tapausta pidemmälle... Kulttisuosiota nauttivaa THE WICKER MANia mieleenpainuvine rallatuksineen ei oleTampereella nähty pitkään, pitkään aikaan.

Cinemadrome Dead By Dawn

Syksy 2011

Ator The Fighting Eagle Ator The Fighting Eagle (1982) Conan-Barbaarin vanavedessä Italiaisetkin päättivät rahastaa öljytyillä muskeleilla, mytologisilla hahmoilla, miekoilla ja monstereilla. Eräs tämän villityksen keskeisimpiä merkkipaaluja on miekka ja sandaali -epookki ATOR The Fighting Eagle (Ator -Taisteleva Kotka). Suomenkin videovuokraamoista tutussa camp-pläjäytyksessä Miles O'Keeffen tulkitsema Ator-barbaari kainalossaan rehevä amatsoni käy taisteluun vähämielisesti hekottavaa hämähäkki-kuningasta ja tämän verenhimoista barbaarilaumaa vastaan. Väkivalta- ja erotiikka-genrejen pesunkestävä expertti, ohjaaja Aristide Massaccesi alias Joe D’Amato pitää huolta ettei jokaikistä barbaariklisettä jätetä käyttämättä eikä pöllöistä what the fuck -hetkistä tule pula. Tälläiset elokuvat ovat nimenomaan parhaimmillaan keskellä yötä oikeanlaisen yleisön kanssa nautittuna joten tervetuloa!

Deep Red Deep Red (1975) Parapsykologien kongressi päättyy ikävästi kun eräs meedioista saa vahingossa telepaattisesti vihiä paikalle sattuneen murhamiehen aikeista. Kyseinen meedio päätyykin itse teurastajan seuraavaksi uhriksi. Sattumalta brittiläinen pianisti Marcus todistaa meedion murhan ja tämä päättää itse alkaa selvittämään kuka on veritöiden takana. Goblinin loistavalla musiikilla höystetty trilleri on värikäs ja visuaalisesti vaikuttava trippi synkkään italiaan. Se on Dario Argenton kulta-ajan yksi merkittävimmistä Gialloista.

Vampyr Vampyr (1932) Saksalainen mykkäkauhuelokuvan hyytävä klassikko livemusiikin säestyksellä. Tampereella ennennäkemätön kauhuelokuvan klassikko, joka on ohjaaja Carl Th Dryerin ensimmäinen äänielokuva. Elokuvan ääniraita on niukahko ja elokuva esitetäänkin livemusiikin säestyksellä, josta vastaa viime syksynä IIK! -festareilla säväyttänyt Ukulele Igor & Antti Utriainen. Vuonna 1998 restauroitu 35mm kopio digitaalisessa 2K formaatissa. Raimo "rake" Silius alustaa leffan.

Evil Dead 2: Dead By Dawn Evil Dead 2: Dead By Dawn (1987) Lähes surrealistisia sävyjä saavuttava splatter-elokuvan klassikko, joka on edeltäjäänsä huomattavasti vauhdikkaampi ja humoristisempi. Evil Dead rekonstruktoi ensimmäisen viidentoista minuutin aikana ykkösosan tapahtumat ja jatkaa sitten siitä mihin tarina jäi: Tapettuaan demoniksi muuttuneen tyttöystävänsä, Ash joutuu itsekin paholaisen riivaamaksi. Aamun koittaessa mies palautuu kuitenkin normaaliksi ja jatkaa uusien ystäviensä avulla taistelua pimeyden armeijaa vastaan. Patruunoita haulikkoon ja bensaa moottorisahaan! Antaa palaa! HUOM! ALKUKUVANA NAANTALIN TR-PRODUCTIONSIN LYHYTELOKUVA GOREMAGEDDON!

The Texas Chainsaw Massacre Part 2 The Texas Chainsaw Massacre Part 2 (1986) Texasin kuuluisin voimatyökalu palaa valkokankaalle pärisemään ja pilkkomaan nuorta laatulihaa! Ohjaaja Tobe Hooper palasi 12 vuotta myöhemmin moottorisahojen pariin tällä kertaa tarkoituksena sekä shokeerata katsojia että hukuttaa heidät vereen ja suolenpätkiin. Dennis Hopperin esittämä ex-Texas Ranger Lefty jäljittää kannibalistista moottorisahaperhettä. Jahdin aikana Leftyn oma mielenterveys järkkyy myös ja hän alkaa käyttämään pistoolin asemasta metsästysvälineenään moottorisahoja -kummassakin kädessä yhtä aikaa! Evil Dead 2:n lailla myös Texas Chainsaw 2 keskittyy ykkösosasta poiketen enemmän huumoriin ja groteskeihin ylilyönteihin mikä ei tietenkään ole ollenkaan huono tapa tehdä elokuvaa!

The Bronx Warriors The Bronx Warriors (1982) Tulevaisuudessa vuonna 1990 Bronxin kaupunki on eristetty ja julistettu sotatantereeksi jota kansoittavat brutaalit jengit ja johon poliisit eivät enää uskalla mennä. Erään suurkorporaatiopampun tytär karkaa Bronxin syövereihin ja paikallinen jengipomo, Trash (Gregory) iskee silmänsä tähän. Trash ei kuitenkaan tiedä että häikäilemätön palkkamurhaaja nimeltä Hammer (Morrow) on päättänyt etsiä tytön käsiinsä hintaan mihin hyvänsä. Enzo G. Castellarin suurta kulttimainetta nauttiva toimintaelokuva kopioi surutta edellisenä vuonna ilmestynyttä John Carpenterin Escape from New Yorkia. The Bronx Warriors seisoo kuitenkin omillaan mielenkiintoisten jengiensä ja italialaisten gengretähtiensä (Williamson, Gregory, Morrow) sekä brutaalin non-stop väkivaltansa ansiosta. Lajityyppinsä valioesimerkki!

Inbred Inbred (2011) Neljä nuorisorikollista saapuu ohjaajiensa kanssa suorittamaan yhdyskuntapalvelua pieneen Mortlaken maalaiskylään. Pian sukset menevät ristiin sisäsiittoisten paikallisten kanssa. Viikonloppu muuttuu verihoureiseksi painajaiseksi, jonka kautta uppoudutaan myös syvälle maalaistollojen sielunelämään. Brittisplatterin omaehtoinen auteur Alex Chandon kynti tiensä genreyleisön tietoisuuteen 1990-luvun kovatasoisimmilla ja äärimmäisen raaoilla lyhytelokuvilla (mm. Bad Karma). Sittemmin filmografia kasvoi musiikkivideoilla ja kahdella pitkällä ohjaustyöllä, räikeällä Pervirella-fantasialla ja Cradle of Filth -yhtyeelle mittatilauksesta tehdyllä Cradle of Fearilla. Inbred on Chandonin komea paluu yhdeksän vuoden hiljaiselon jälkeen. Se on elokuva ihmisistä, joiden kaltaisiksi kehä kolmosen ulkopuolella asuvat pelkäävät muuttuvansa - ja sen sisäpuolella asuvat vain pelkäävät. Tyylistä sekä runsaista ja hurmeisista efekteistä välittyvät tekijöiden täyttä rautaa oleva asenne ja omistautuneisuus, joka ilahduttaa täysin aseistariisuvasti.

The Thing The Thing (2011) Amerikkalainen paleontologi Kate Lloyd (Mary Elizabeth Winstead) liittyy Antarktiksella norjalaiseen tiedemiesryhmään, joka on löytänyt ikijäähän vangiksi jääneen tuntemattoman olion. Otuksen jäinen vankila sulaa tutkimusaseman lämmössä eikä kukaan tiedemiehistä osaa odottaa että kyseinen organismi voi olla vielä elossa. Muotoaan muuttava verenjanoinen peto alkaa tappamaan tutkijoita yksi toisensa jälkeen eikä Antarktikselle kannata odotella apujoukkoja kovin nopeasti... Kyseessä on remake Christian Nybyn kulttiklassikosta ”Se” toisesta maailmasta (1951) ja samalla se on John Carpenterin mestariteoksen The Thing - ”Se” jostakin (1982) prequel.

Hobo With A Shotgun Hobo With A Shotgun (2011) Kuten Robert Rodriguezin Machete (2010), myös Hobo With A Shotgun sai alkunsa Quentin Tarantinon ja Robert Rodriguezin yhteistyöproduktiosta Grindhouse (2007) valetrailerin muodossa. Siinä missä Machete jätti kovat odotuksensa lunastamatta, Hobo With A Shotgun lunastaa ne korkojen kera. Rutger Hauer esittää laitapuolen kulkijaa joka eräänä päivänä saa tarpeeksi seutuja terrorisoivista rikollisista ja nilkeistä joille lahjottu poliisi ei tunnu olevan halukas tekemään mitään. Mies tarttuu pumppuhaulikkoon ja ryhtyy tuomariksi sekä pyöveliksi ja näin voittaa seudun asukkien luottamuksen puolelleen. Konnat eivät kuitenkaan seuraa hyvällä tapahtuvaa puhdistusta ja päättävät kohdistaa julman vihansa asuinalueen siviiliväestöä kohtaan... Tuloksena on absurdeja sfäärejä saavuttava väkivaltafantasia joka on järjettömän verinen ja samalla hauska.

City of the Living Dead City of the Living Dead (1980) Ohjaaja Lucio Fulci ei kauaa aikaile vaan heti City of the Living Deadin alussa luopio pappi hirttäytyy avaten portit helvettiin. Elävät kuolleet saapuvat maan päälle elävien lihalla herkuttelemaan. Juonella ei välttämättä tässä(kään) elokuvassa paljoa juhlita mutta senkin edestä groteskeilla splatter- ja gore-efekteillä, hienolla Fabio Frizzin musiikilla sekä oudolla tunnelmalla ja erinomaisella kuvauksella. Quentin Tarantino on maininnut City of the Living Deadin ykkössuosikikseen Fulcin elokuvista ja sen vaikutus näkyy korostetusti Kill Bill vol. 2:n sankarittaren elävältä hautaamisessa: käsikirjoituksessa jopa sanotaan, että kohtaus tapahtuu ”Lucio Fulci -hautausmaalla”.

Cinemadrome Night of Hot Love

Syksy 2011

Secrets of a French Maid Secrets of a French Maid (1980) Hulvattoman hauskassa softcorekomediassa Rouva Oberst avustaa kunnon tädin tavoin kahta seksuaalisesti avointa veljentytärtään löytämään kelvolliset rakastajat. Tästä luonnollisesti seuraa paljon kuumaa kesärakkautta sekä tietenkin runsaasti paljasta pintaa. Mielettömiä WTF-hetkiä on myös luvassa... Tämä ei jätä kalkkunaelokuvan ystäviä kylmäksi!

Bunny the Killer Thing (short) Bunny the Killer Thing (short) (2011) Hieman yksinkertaisenoloinen kaksikko Jari ja Olle ovat lähdössä viemään Ollen koiraa Turrea koiranäyttelyyn. Mutta heiltä puuttuu kulkuväline, joten reissulle mukaan päätyy myös auton omistava ylimielinen Miro, sekä Miron bimbo tyttöystävä. Yötä vasten käynnistyvä road trip kohti koiranäyttelyä saa kuitenkin odottamattoman käänteen, kun jokin jää auton alle. Pian he tulevat huomaamaan ettei se, mikä jäi auton alle, ole tästä maailmasta! Olio vainoaa pakkomielteisesti naisen sukupuolielinten hajua, makua, muotoa ja visuaalista ilmettä! Olio on Bunny the Killer Thing! Taatun räävitön lyhyt kauhukomedia Bunny the Killer Thing venyttää hyvän maun rajoja, tarjoten kieroutuneen mustan huumorin sekä splatter-henkisen iloittelun sekamelskan! Huom! Elokuvan jälkeen esitetään mielipuolen trailershow!

Cinemadrome Nights of Terror

Kevät 2011

A Serbian Film (Srpski film) A Serbian Film (Srpski film) (2010) Vuoden 2010 kansainvälisesti kohutuin eurooppalainen elokuva on täällä! A Serbian Film on karmiva tarina entisestä aikuisviihdelegendasta ja tunnollisesta perheenisästä Milosista (Srdjan Todorovic), joka ottaa pitkin hampain vastaan uransa viimeisen keikan. Juoni kasvaa aikuisviihteen maailmaan sijoittuvaksi Danten matkaksi helvettiin. A Serbian Film jouduttiin viime hetkellä vetämään Lontoon FrightFest-tapahtuman ohjelmistosta elokuussa 2010, kun brittisensuuri vaati elokuvaa leikattavaksi 49 eri kohdasta yhteensä neljä minuuttia ja yksitoista sekuntia. Austraaliassa elokuva joutui kokonaan pannaan. Itseasiassa jo elokuvan traileri on niin kovaa kamaa että se poistettiin youtubesta (katso traileri alhaalta). Cinemadromessa luonnollisesti esitämme leikkaamattoman version! Elokuvan esitysmahdollisuudesta kiitämme Cinematic Visionia, joka julkaisee A Serbian Filmin Suomessa DVD- ja Blu-ray -versioina 8.6.2011. Elokuva esitetään Cinemadromessa suomeksi tekstitettynä. A Serbian Filmin alkukuvana nähdään 26-minuuttinen suomalainen scifi-elokuva The Last Starship to Venus

I Spit On Your Grave I Spit On Your Grave (2010) Häijy uusintafilmatisointi Meir Zarchin klassikosta I Spit on Your Grave (1978), joka lukeutuu yhä kaikkien aikojen pahamaineisimpien ja kuumottavimpien genretöiden terävimpään kärkeen. Uusi I Spit on Your Grave on vatsanpohjaa kouraisevaa kostoelokuvaa parhaimmillaan. Kaunis kirjailijatar Jennifer (Sarah Butler) vuokraa itselleen metsämökin pikkukylän lähistöltä. Neljän punaniskan ryhmä kiinnostuu tulokkaasta ja murtautuu mökkiin. He ottavat Jenniferin kiinni, ja pahin mahdollinen tapahtuu. Julmat teot eivät kuitenkaan jää rankaisematta. Alkuperäisessä elokuvassa pääpaino on alkupuolen raiskausosuudella, mutta ohjaaja Steven R. Monroe panostaa enemmän koston kuvaamiseen. Hyvä näin, koska tuloksena on yksi tämän päivän sadistisimmista ja yököttävimmistä eksploitaatiotylytyksistä, joka saa varmasti paatuneimpienkin gornokoirien sydämen jättämään pari iskua väliin.

Devil's Playground Devil's Playground (2010) Puolivillaisuudesta kärsineen uuden brittikauhun tukeva piristysruiske on ripeäliikkeinen zombievyörytys, joka saa alkunsa hienoisesti pieleen menneestä ihmiskokeesta. Esikoisohjaaja Mark McQueenin ilmeisin esikuva on Danny Boylen 28 päivää myöhemmin, mutta nautittavan roiskeinen Devil's Playground seisoo tukevasti omilla jaloillaan. 30 000 vapaaehtoista saa Newgen Industriesin lääketestissä vakavia sivuoireita. Lopulta koekaniinit muuttuvat verenhimoisiksi tappajiksi, ja epidemia alkaa levitä purematartunnoin. Lääkeyhtiön kova kätyri Cole (Craig Fairbass, Darklands, Cliffhanger) usutetaan ottamaan tilanne haltuun yhdessä sairaudelle immuunin Angelan (MyAnna Buring, Doomsday) kanssa. Selviytymistaistelun kolmanneksi pyöräksi ilmestyy Angelan ex-miesystävä Joe (Danny Dyer, Severance, Football Factory). Pidäkketön kerronta luo aivan uudet standardit ns. nopeille zombeille: Devil's Playgroundin ihmispedot eivät tyydy juoksemaan vaan hallitsevat sujuvasti myös parkourin. Saavutus on jo saanut kotimaassaan ansaitsemansa huomion: Mark McQueen palkittiin taidonnäytteestään British Horror Awards -jaossa vuoden 2010 parhaana ohjaajana.

Pieces Pieces (1982) 'You don’t have to go to Texas for a chainsaw massacre!' Espanjalainen kauhun ja fantasian erikoismies Juan Piquer Simón (1935–2011) menehtyi keuhkosyöpään tammikuussa. Tribuuttina festivaali tarjoaa Simónin legendaarisen kauhutekeleen Pieces (1982), jossa isoa lihapalapeliä väsäävä moottorisahamies jahtaa kampuksen kauniita tyttöjä ja nousevia tennistähtiä. Poliisi tutkii asiaa. Simón ja absurdismin suosijana tunnettu tuottaja Dick Randall kierrättävät Halloweenin jälkeisen slasher-kauhun peruskliseitä, mutta paljon höyrypäisemmällä ja aidommalla b-leffamentaliteetilla kuin Hollywoodin mekaanisissa hiippailuissa kävisi päinsä. Vanhan liiton eksploitaation luonnonlakeja noudattavassa todellisuudessa nurkan takaa voi hypätä vaikka tuottaja Randallin jostakin kung fu -tuotannosta kylään tullut Bruce Lee -imitaattori. Bud Spencerin kaksoisolentona ja Keskiyön pikajunan pahiksena muistettu partaniekka Paul Smith kunnostautuu oppilaitoksen puolus-tuskykyisenä talonmiehenä. Juonenkuljetuksen ja dialogin pöhköyksien sekä hätkähdyttävän rujon murhaamisen yhdistelmä ei läpäise mitään älykkyystestejä, mutta onnistuu kyllä päräyttämään mahtavaa lopputwistiä myöten. Kauhunharrastajan päähän jää päällimmäiseksi rautaisannos K18-osaston leikkimieltä ilman ylimielistä ironisuutta. Juan Piquer Simón ansaitsee hatunnoston – samoin täysin tuntematon käsikirjoittaja John W. Shadow, joka viimeisen tiedon mukaan ei ole salanimeä käyttänyt Joe D’Amato.

Cinemadrome the Beginning

Syksy 2010

Machete Machete (2010) TAMPERE SAA VIHDOIN MACHETESTA KALLOON! Kaupungin ensi-ilta 20.11.2010! "He knows the score... He gets the women... AND HE KILLS THE BAD GUYS!" Siinä missä vuosituhannen toistaiseksi kohutuin testosteronilataus The Expendables jätti osan katsojista kylmäksi, Machete on kaiken oleellisen pökerryttävästi niputtava täysosuma. Rokonarpisen, täydellisen säälimättömän ja vaarallista seksikyyttä uhkuvan Machete-miehen (Danny Trejo) rinnalla jopa Rambon toissavuotinen comeback jää auttamatta kalpeaksi kakkoseksi. Machete on paitsi Robert Rodriguezin (Desperado, Sin City, Once Upon a Time in Mexico) toistaiseksi paras ohjaustyö, myös fantastisen näyttelijä-ensemblen tyylitajuinen voimannäyte. Entinen linnakundi, nykyinen konnaroolien spesialisti Danny Trejo loistaa nimikko-osassa palkkatappajana, joka joutuu karvaan petoksen uhriksi. Kostosta kasvaa julma ja perusteellinen. Raajat ja päät lentelevät, ja osansa saavat sekä niljakkaat poliitikot että huumeliigan kelmit. Roistokatraaseen kuuluvat mm. Don Johnson, tiukan senaattorin roolin vetävä Robert De Niro ja Steven Seagalin rikollispomo. Paljaaseen pintaan mieltynyt Machete toki kaataa myös haluamansa naiset - äidit ja tyttäret - mukaan lukien Jessica Alban ja Lindsay Lohanin. Teos kasvoi oikeaksi elokuvaksi Rodriguezin Grindhouse-puoliskon Planet Terrorin alkuun räätälöidystä trailerista, joka esitteli kuvitteellisen Machete-elokuvan.

The Disappearance of Alice Creed The Disappearance of Alice Creed (2009) Ohjaaja-käsikirjoittaja J Blakesonin esikoinen The Disappearance of Alice Creed on vuoden 2010 brittiläisen genre-elokuvan äärityylikkääksi hiottu timantti. Elokuva pitää tiukasti otteessaan ensimmäisistä kuvistaan saakka, ja tarinan nerokkaat yllätyskäänteet jaksavat riemastuttaa kerta toisensa jälkeen viime minuutille asti. Tyylinäytteen napakkuus on kirvoittanut kriitikoita povaamaan Blakesonista brittielokuvan pelastajaa ja Danny Boylen manttelinperijää. Juoni on yksinkertainen: kokenut rikollinen Vic kidnappaa yhdessä nuoren apurinsa Dannyn kanssa hehkeän kaunottaren Alice Creedin. Kirkuva nainen raahataan piilopaikkaan, sidotaan ja suukapuloidaan, ja miehet istuutuvat odottamaan lunnasrahoja. Vic vakuuttaa Dannylle, että suunnitelma on aukoton: pää kylmänä ja menolippu parempaan tulevaisuuteen on taskussa. Pian täydellinen rikos alkaa kuitenkin narista liitoksistaan. Ääri-intensiivinen trilleri kipinöi sähköä taitavan näyttelijäkaartin ansiosta. Tuttu sivuosakasvo Eddie Marsan (mm. Happy-go-Lucky, Sherlock Holmes) tekee kylmäävän roolin arvaamattomana Vicinä. Todelliseksi tähdeksi nousee kuitenkin myös Bond-tyttönä nähty tulikuuma lahjakkuus Gemma Arterton (Quantum of Solace, Clash of the Titans, Prince of Persia), jonka vähissä pukeissa kameran edessä viihtyvä Alice on aidosti kauhuissaan mutta samalla askeleen edellä vangitsijoitaan.

Silent Night, Deadly Night Silent Night, Deadly Night (1984) Orpokodissa kasvaneella Billyllä on ikävä trauma: Joulupukiksi naamioitunut murhaaja on päästänyt pojan vanhemmat päiviltä tämän ollessa kahdeksanvuotias. Toivottoman sisäänpäin kääntynyt tirkistelijänuorukainen onnistuu saamaan töitä lähikaupasta. Toimenkuvaan kuuluu joulun lähestyessä myös punanutun vetäminen niskaan, ja silloin Billyn päässä naksahtaa lopullisesti. Jalmari Helanderin Rare Exports ei ole ensimmäinen elokuva Joulupukin salatusta pimeästä puolesta. 1980-luvun verisen slasher-aallon harjalla valmistunut ja neljä jatko-osaa poikinut Silent Night, Deadly Night herätti Yhdysvalloissa laajalti pahennusta mainoskampanjallaan, joka esitti tutun ja turvallisen Coca-Cola-pukin murhanhimoisena teurastajana. Joulupiparinsa väärään kurkkuun saaneet kukkahattutädit järjestivät kaduilla mielenosoituksia teemalla ”Santa does not slay!” ja saivat lopulta levittäjän vetämään elokuvan kokonaan pois teattereista. Myöhemmin Suomessa Valtion elokuvatarkastamo kielsi elokuvan ”raaistavana”. HUOM! Elokuvan lyhyenä alkukuvana nähdään Silent Night, Deadly Nightin innoittama suomalainen veripalttuelokuva...

Cinemadromen järjestää:
Pirkanmaan elokuvakeskus || Trash Video
Yhteistyössä:
Night Visions Ry || Cinemare || Iik!
Yhteystiedot:
Ville Lähde / trashvideofinland(a)gmail.com
(oikeudet muutoksiin pidätetään)